Kaivoin seuraavaksi kellarisetiksi kaksi yksittäistä imperial stout -putelia, mitkä olivat seisoskelleet hyllyssä muutaman vuoden molemmat.
Englantilainen klassikko on Yorkshiren perinteikkäältä edelleen perheomistuksessa olevalta Samuel Smith'siltä. Panimo on viime vuosina saanut julkisuutta lähinnä pubiketjunsa takia. Koko firman pomo Humphrey kun on konservatiivisuudessaan suorastaan ratkiriemukas. Pubeista on kielletty "keskustelua kannustamiseksi" kaikki digilaitteet ja mm. "kuvat urheilusta" ja myös kiroilu perheystävällisyyden takia. Tämä kaikki ei tietty liity mitenkään itse olueen. Kerron tämän silti pienimmästäkin tekosyystä, koska minusta on hulvatonta, että joku kieltää baarissa kiroilun 2000-luvulla, jumalauta.
Tämmöistä brittiperinnejyrää vastaan suomalainen on tietysti altavastaajan asemassa, vaikka olisikin Porin Beer Hunter'sin tasoinen tekijä. Kuitenkin maan pitkäikäisimpiä ja kovalaatuisimpia pienpanimoita, joten vastuksena ei mikään heittopussi.
En enää muista mistä juuri tämän Samuel Smith'sin hankin, luultavimmin Alkosta kun tätä siellä taisi pari vuotta takaperin olla. Päiväys on joka tapauksessa "Apr 18". Käsittääkseni pullossa on vuoden päiväys. Se tekisi oluen valmistusajaksi huhtikuun 2017 eli n. 4,5v vanhaa kamaa. Paljon pidempään ei kannattaisi pidelläkään. Muistan juoneeni tätä tuoreempanakin ja silloin ärsytti runsas asetaldehydinen hedelmäisyys, joka mielestäni vaivaa Sam Smithin tuoreita oluita aika usein. Valmistusaineissa on perusnelikon lisäksi myös ruokosokeria. Tämä on imperial stoutiksi niin mieto, että tyylioppaat huutaisi hoosiannaa: vain 7%. Double stoutiksi nimeäisin, mutta eipä ole minun panimo.
Mufloni Imperial Stoutin päiväys on sen sijaan 01/17. Olut oli pitkäripaisen "pienpanimoviikoilla" helmikuussa 2016. Eli hieman reilu vuoden vanhempi kuin Sam Smith, sanoisin jo lonkalta vähän yli-ikäiseksi. Tämä ei muuten sitten ole sama olut kuin Mufloni Äkäpukki, joka on tullut myöhemmin (edit: paskan vitut, aiemminpas) markkinoille. Tässä on volttejakin prosenttiyksikön verran enemmän, 10%.
No niin, lässytys sikseen. Matsi käyntiin. Ruusun Akselia lainatakseni "Get in the ring, motherfuckers".
Kaadan Muflonin lasiin ensin ja huh mikä tuoksu sieltä tulvii jo käsivarren päästä. Viskimäistä paahtuneisuutta ja maltaisuutta. Lähemmin haistellessa runsas pehmeä suklaisuus dominoi, vaniljaisuuttakin tulee. Humalaakin sieltä tulee vaikkei uskoisi, sellaisen raikkauden muodossa. Oikeastaan aika tyypillinen männävuosien jenkkicraft-IS:n oloinen tuoksultaan.
Samuel Smithissä on kierompi tuoksu. Kahvi, nahka ja hedelmäisyys tulee ensin, mutta sitten tuoksuun ilmaantuu jännittävä kierre. Palava, nokinen, aromaattinen puu. En tiedä mikä puu, mutta ravintola Chapterin takapihalla poltettiin sellaisia pieniä tulia, jotka tuoksuivat juuri tältä. Hyvin miellyttävä ja uniikki kulma on tässä. Ei ehkä tyypillisin, hedelmä puskee aika paljon esiin (ei sentään sillä lailla ärsyttävästi kuin tuoreessa), mutta oikein mukava. Ikä on tehnyt hyvää jo tämän perusteella.
Suussa Sam S. on imperial stoutiksi kepeähkö, pehmeän suklainen. Tuoksussa ollut palanut puupaahde on myös maussa ja se tuo tavallaan kitkerää nokisuutta, mutta sitä on just sopivasti, että se ottaa makeuden kiinni mietojen humalankatkeroiden kaverina kauniisti. Jos sitä olisi yhtään liikaa, tämä kaatuisi omiin jalkoihinsa. Hedelmäisyyteen sekoittuu maun edetessä nahkaisia ikääntymisen kulmia. Eräänlainen tumman vahvan britin ja vahvan portterin välimuoto. Ikä on tehnyt todella hyvää, oluessa on tasoja ja mielenkiintoa. Erittäin maukasta.
Entäs kotimainen sitten, tämä joka on sentään speksiensä puolesta oikeasti imperial stout. Aivan mielettömän smooooooooooth! On niin pehmeä ja lempeä kuin tällainen olut voi olla. Ihana. Runsaan suklainen olemus, johon uppoaa karheampaa kulmaa paahteesta ja katkeroista, jotka ovat selkeästi tuntuvammat kuin britissä. Pientä metsääkin sieltä niistä vielä irtoaa. Tämä on oikeastaan ottanut ikääntyessään lähinnä pehmeyttä niin paljon, että tästä on mielenkiintoisetkin kulmat pyöristyneet pois. Ikä on tehnyt liikaa tehtäviään. Joisin mielummin 2016 kuvailemani oluen. Silti, tämä on edelleen mahtava olut, lempeä tyyny, jolle kallistaa pää. Todella suklainen ja autuaan dekadentti, olematta ylimakea. Suklainen ilman mitään lisättyjä kaakaonibsejä tai siirappeja muuten, pastrystout-niilot huom.
Ottelu päätyy oikeastaan outoon tasapeliin. Samuel Smith's on hyvää ja ehdottomasti mielenkiintoisempi ja ikääntynyt paremmin, mutta Mufloni IS on olut josta tulee vain valtavan hyvä mieli ja lämmin olo. Järki ja tunteet toimivat parhaiten kun kumpikaan ei pääse etulyöntiasemaan. Tasapeli.
Onko Beer Hunter's kenties Suomen paras panimo vahvoissa tummissa?
VastaaPoista