Tämän syksyn ohjelmanumero Tuopillisessa ovat kypsyneet oluet. Olen nimittäin hamstrannut "taivaskellariini" (vaatehuoneen ylähylly) oluita hyvän tovin. Kokoelmani ei ole mikään suurin suuri, päinvastoin, enkä perusta esim. minkään superharvinaisuuksien päälle. Harvinaisuus kun ei tee oluesta hyvää, lähinnä vain kallista. Kypsytän hyväksi tietämiäni oluita mielenkiinnosta.
Ensi keväänä on edessä muutto, joka on upea tekosyy tyhjentää varastoja. Jokainen joka kellaroi kaljojaan, tietää, että niitä tuppaa kertymään ja menemään yli-ikäiseksikin kun ikinä ei ole tarpeeksi hyvä syy juoda niitä pois. Tulen niin syksyn mittaan tekemään. Luvassa muutama vertaileva vertikaali, irtonaisia kypsytyksiä ja sellaista.
"Kellarini" on ikävä kyllä huoneenlämpöinen, joten kaikki syksyn oluet ovat hieman ikäistään vanhempia koska ovat kypsyneet lämpimässä. Sellainen disclaimer siis. Yksi poikkeus tosin on, sillä postasin taannoin instaan kuvan tulevista oluista ja olutsommelier Majanen lahjoitti pyytämättä putelin kypsyttelemäänsä kotimaista barley winea. Mutta siitä enempi sitten.
Olipa kerran kolme Orvalia...
Homma alkuun Orvalilla, sillä Orvalia on aina kypsymässä ja Orvaliton talous on surullinen koti ja vihamielinen kasvatusympäristö lapsille, eläimille ja kasveille. Kaikkea en viitsinyt sentään tyhjentää, mutta kaivelin kolme eri ikäistä vertikaaliin.
Olen suurena Orvalin ystävänä aina tykännyt juomasta ihan tuoreenakin, mutta sehän ottaa kypsyessään mielenkiintoista syvyyttä. Olen kuullut ja lukenut monta mielipidettä sen puolesta, että n. kolmevuotias olisi parhaimmillaan. Maistettuani olen ollut jopa samaa mieltä.
Värieroa oluissa ei ollut (kuva hämää, kun valo tulee oikealta). Vaahdossa oli, sillä nuorin kuohui selvästi eniten. Sitä tosin avitti tulppaanilasin muoto, mutta olisi vaahtopää ollut selvästi kahta muuta suurempi ilmankin.
Vastakkain olivat siis:
Orval nr. 1 - Pullotettu 20/08/2014 eli n. 7-vuotias.
Orval nr. 2 - Pullotettu 31/08/2016 eli n. 5-vuotias. Parasta ennen päivä (5v) on mennyt pari viikkoa sitten.
Orval nr. 3 - Pullotettu 20/11/2019 eli hieman vajaa 2-vuotias. Pullotuspäivä on siis vanhimman parasta ennen päivän jälkeen.
Haistoin oluet vanhimmasta nuorimpaan. Vanhimmasta nimittäin pölähti kaunista brettaista tallin tuoksua jo kaataessa. Se siinä onkin ensi kärjessä, mutta upea hedelmäisyys tulee tukemaan karkeaa tallisuutta ja kokonaisuus on hieno. Viisivuotiaan tuoksu on niin lähellä samaa, että meinaa olla hankala tehdä eroa. Brettaa siinä on kuitenkin hitunen vähemmän.
Nuorin onkin sitten kaikkein karkein tuoksultaan. Siitä on hävinnyt tuoreen Orvalin humala ja tilalla on karkeahko, hiivainenkin meininki. Brettaakin tulee ja kevyttä hedelmää. Selvästi heikoin tuoksultaan. Aluksi. Kun olut nimittäin hieman lämpenee, sieltä avautuu upea fenkolinen yrttisyys, jota muihin ei kehity. On tää vain hieno olut.
Maistan päinvastaisessa järjestyksessä. Nuorin on selvästi hiilihappoisin ja siksi kovin. Vanhemmissa happoisuus on hiipunut ja ne tuntuvat siksi pehmeämmiltä ja muhkeammilta. Vastaavasti niiden hedelmäisyys tuntuu siksi korostuvan maussa.
Maku, tietenkin, asettelee kolmikon sitten selvään arvojärjestykseen. Nuorin on hienosti balansoitu kokonaisuus hedelmää ja kevyttä tallin kulmaa, sekä kaunista katkeruutta. Lämmettyään siihen avautuu tuoksussakin ollutta fenkolia ja salmiakkia, jota tuoreesta Orvalista en ole koskaan löytänyt. Hieno olut.
Eikä sitä löydä näistä vanhemmistakaan. Sen sijaan viisivuotias on aivan käsittämättömän hieno paketti. Upea pehmeä monitahoinen hedelmäisyys, johon talli ja hevosenloimi tuo kaivattua luonnetta. Se jo itsessään olisi kylliksi, mutta jälkimaussa humalan katkeruus nostaa ikään kuin portaittain eri elementtejä esiin mausta. Kesän pääasiassa (hyviä) lagereita ja (hyvää) mehukaljaa litkineenä oikein pysähtyy ihmettelemään, miten voi näin moni asia olla näin järkyttävässä tasapainossa oluessa. Kylmät väreet tekevä kokemus. Tämän vuoksi näitä säilytellään.
Seitsenvuotias aloittaa lähes kuten viisivuotias, mutta sen jälkimaku lässähtää pahasti. Portaita ei enää nousta, enemmänkin rojahdetaan istumaan. Kevyitä ylihapettuneisuuden merkkejäkin jossain taustalla alkaa vaania. Lämmettyään oluesta irtoaa vielä mausteisuutta, joka parantaa sitä, mutta tästä kolmikosta se kuitenkin on selvästi jo pahasti ehtoopuolella. Hyvää se toki on vielä, mutta en säilyttelisi pidempään.
Näin. Aina on hyvä päivä juoda kolme Orvalia. Tai kymmenen. Tai yksi. Mutta yhtä vähemmän ei kannata, vaikka kuinka tikkaisi, siitä ei tule kuin vihaiseksi.
Muistakaa jos vertaatte omaan kellariinne, niin oluet ovat olleet huoneenlämmössä eli ikiin voinee lisätä vuoden pari.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.