Alkon erikoiserät - Marraskuu 2021

Kävin maistamassa erikoiserät. Täysin sokkona. Ei tietoa myöskään teemasta. Pitkälti kaunistelemattomat sokkokommentit alla.

Eli niin kuin amerikkalainen sanoo, you know the drill, tiedätte poran.

1. 

Tumman ruskea, kirkkaahko. Tuoksussa ronskisti leipäistä mallasta, pahviakin, kevyesti raikasta humalointia, pientä metsäisyyttä. Alkoholi tuntuu maussa, liekö vahvakin? Maussa pientä karamellisuuttakin mallasleipäisen rungon päällä. Siihen terhakka hyvin tasapainotettu pirteähkö katkero. Varsin kiva. Joisin mielelläni lisää.
Olut: Hiisi Pirunpelto Doppelbock
Jälkiviisaat: Ensimaistolla arvelin joksikin brown ale vedoksi, alkoholisuus oli jotenkin alemäistä, jos siinä on mitään järkeä. Sitten asettui enempi bockmaisiin uomiin. Hyvää takuuvarmaa Hiideltä.

2.

Tumman keltainen, sameahko. Raikas, hedelmäinen tuoksu. Mangoa, trooppista hedelmää, limeäkin. Pehmeä suussa, mutta ei mehutunnelmissa sentään. Ei juuri mallasta missään muodossa. Hedelmäinen on olemuskin, seuraa tuoksua. Hiljalleen kasvava katkerointi. Pyrkii ehkä olemaan NEIPA tai NEPA tms. mutta ei ihan pääse maaliin asti. 
Olut: Kakola Atelier 12 DDH IPA
Jälkiviisaat: Ei siis mikään huono olut, mutta mehuhedelmäisyys jää neipa-linjasta vähän.

3.

Toffeen ruskea, sameahko. Kirpeähkö hedelmäisyys ensi tuoksussa, mutta laantuu sitten. Hyvin kevyttä karamellisuutta myös ja hentoa pahvia. En saa tuoksusta oikein muuta irti. Maultaan varsin makean hedelmäinen, liekö lisätty jotain? Karamellisuuden kanssa yhtyy sellaiseksi irtokarkkimaiseksi. Ihan kiva tavallaan, mutta makea hedelmäisyys turhan pinnassa. Marmeladinen jopa. Ehkä joku vahva brittityylinen?
Olut: Mustan Virran Olaf Triple IPA
Jälkiviisaat: 10% TIPA ei kyllä käynyt missään vaiheessa mielessäkään. Ei vanhan koulun ja vielä vähemmän uuden koulun TIPA. Unohtuiko humalista noin 3/4?

4.

Keltainen, umpisumea. Tuoksu aika peruslinjan neipa-menoissa. Raikasta hedelmää, ananasta, sitrustakin. Mehuinen suussa, olematta ylitäyteläisen tunkkainen. Maku seuraa tuoksua. Peräkärryäkin löytyy miellyttävän reilusti, kasvavasti. Varsin hyvä, mutta maultaan aika peruslinjainen neipa. 
Olut: Mallassepät Double or Nothing DDH IPA
Jälkiviisaat: Jaa, maan toiseksi parhaan NEIPA-panimon tuotos, niin onhan se perusvarma.  Katkeroa on tosin sen verran, että liekö tätä puristit neipaksi hyväksyykään. Yllätyksetön kyllä muuten.

5.

Tumma kupari. Lähes kirkas. Tuoksussa reilusti diasetyyliä, eli voita. Sekoittuu voitoffeeksi ja se dominoi koko tuoksua. Ei oikein muuta pääse läpi. Diasetyylihän ei ole virhe välttämättä, tässä se on kuitenkin aika rajalla. Suussa ihan hirvittävä pettymys. Olut on ihan järkyttävän ohut, vetinen jopa. Ja suorastaan mauton. Katkeroa on, mutta sille ei ole mitään tasapainoksi, joten lyö yli. Mitä ihmettä tässä tapahtuu? Ei kai tämä alkoholiton ole?
Olut: 8-bit Hoptimus Prime
Jälkiviisaat: Tämä on 6,1% "IPA", jota epäilin sokkona siis jopa alkoholittomaksi. Ei nyt ihan (h)optimisti mene. Maistoin uudestaan vielä salaisuuden verhon noustua ja ihan sama tuomio.

6.

Tummahko keltainen, umpisamea. Tähän on lisätty jotain ja reilusti, tuoksu tekee sen selväksi. Mausteinen hedelmäisyys, mangoa ja jotain. Ei tuoksu ns. perusoluelta millään tavalla. Lähes parfyyminen tuoksu. Täysi suussa ja yhdistettynä happamaan todella hedelmäiseen makuun, on kuin hedelmämehua joisi. Ei neipa-tyyliin hedelmämehua vaan ihan oikeasti on kuin vetäisi mehupurkista. Siis niinku joo, mut niinku ei sitten kuitenkaan. 
Olut: RPS Finished Symphony Berliner Weisse 2021
Jälkiviisaat: Mango, lime ja laktoosi -lisällä tehty BerWeis. Tai voisi ehkä sanoa että Berliner Weisse -lisällä tehty mango, lime ja laktoosi -juoma. En välitä kuunnella tätä sinfoniaa uudestaan, mutta kai tälle ystävänsä on, kun ei tässä siis mitään teknistä vikaa tunnu olevan. Itse juon mielummin screwdriverin.

7.

Pinkihköä väriä punertava oranssi, umpisamea. Viittaa jo väriltään, että jotain on lisätty. Tuoksu seuraa ulkonäköä, eli tuoksuu just sen väriseltä kuin näyttää. En millään saa päähän mikä se lisätty juttu on. Joku toooodella kotimainen homma. Just semmonen, mitä on tyrkyllä kun menee random-mummolaan. Hapan, joku marja? Karviainen? Ei. Noh. Joka tapauksessa hapanolut. Maun puolesta ihan ok adjunkti-hapan. Ei överihapan, hyvä balanssi, lisämauste-hedelmäisyys vie kokonaisuutta. Ok, en tosin joisi toista, koska en välitä näistä maustehappamista.
Olut: Mallaskoski Wild Rhubarb Sour
Jälkiviisaat: RAPARPERI! No sehän se oli, tietenkin. Lajissaan siis varsin jees tasapainoinen olut. Kehuisin tätä lisää, mutta kun toivon, ettei tämmöisiä enää tehtäisi yhtään lisää niin en kehu.

8.

Mahonginruskea, sameahko. Aika kaunis väri. Tuoksussa liuotinta, ruskeaa maltaisuutta, ruisleipää, paahdetta. Sen verran selkeän tuttu rukiisuus, ettei tarvitse miettiä onko ruista vai ei. Väitän tämän perusteella kotimaiseksi. Hiivaesterit jyrää maussakin etenkin alkuun. Neilikkaa, mausteita ja luumua. Maltaisuus nousee taas lopussa, hyvää leipää siinä. Liuotinmainen alkoholinen meno silti turhan voimakkaasti läsnä. Ehkä vähän ikää tälle niin tointuisi?
Olut: United Gypsies Ryyskän Quadryepel 2021
Jälkiviisaat: Tuoppi-mallasta käytetty, ilmankos oli tuttu rukiin maku. Ruis maistuu, muuten menee tyyliin aika hyvin. Quadeissa on paremmissakin esimerkeissä sitä liuotinta niin en liikoja viitsi sakottaa, mutta pitäisin silti vuoden pari kaapissa.

9.

Musta kuin yö. Iso vaahtokin tarjoiluastiassa. Tuoksussa ikävä kyllä ensimmäisenä kitkerää vihannesmaista menoa. Ikävä kun vie koko tuoksun, mitään muuta ei oikein pääse ulos, paitsi ihan kevyt humalointi. Ei tätä mieli tee juoda. Suussa täyteläinen imperial stout. Hyvä maltaisuus ja paahde. Katkero verrattaen hyvässä tasapainossa myös. Ikävä, että niiden seurana olevat tuoksua mukaileva kitkeryys ja kirpeä omenaisuus vievät huomion. Taustalla olisi varmaan ihan ok IS.
Olut: Kimito Chateau Izabel Imperial Milk Stout
Jälkiviisaat: Punaviinitynnyri selitti sivumakuja niin paljon, että kun uudestaan tietäen maistoi niin pahimmille tanniinisuuksille antoi hieman armoa. Tynnyristähän ne. Ei se silti kombosta parempaa tee ja ei tämä siitä huolimatta mikään hitti ole, saati ihan kunnossakaan. En tiedä missä milk stoutin laktoosi lymysi, sitä en löytänyt. 

Tämmöistä. Teemaksi arvasin maistellessa ihan oikein kotimaiset "pienpanimoiden taidonnäytteet", koska oluet olivat tyylillisesti laidasta laitaan ja eritoten Mallaskosken olut oli niin kotimaisen makuinen.