Kellarin pölyistä pölähtää tällä kertaa paikallinen klassikko, eli Sinebrychoff Porter. Sinebrychoff on... no joo, luet suomenkielistä vaivaisesti suosittua olutblogia, joten ehkä en vaivaannu esittelemään maan suurinta ja vanhinta panimoa jälleen kerran. Se on Koffi, kyllä sinä sen tiiät.
Olutkin pitäisi olla tuttu. Jos ei kuitenkaan ole, niin kyseessä on 1950-luvulta lähtien valmistettu vahva portteri, joka on Suomen ehdottomasti maineikkain olut maailmalla ainakin olutharrastajien keskuudessa.
Pitkäänhän on debatoitu siitä onko Koffin portteri ns. "itämeren portteri" vai imperial stout. Noh, olen tullut siihen tulokseen, ettei se ole kumpikaan. Se ei etenkään ole pohjahiivalla tehty puolalaismallin baltic porter, mutta se ei myöskään ole tarpeeksi vahva ollakseen imperial stout. Koffin Porter on brittiläismallinen double stout. Sattumoisin kuulemma brittien double brown stout on myös ollut isompi baltic porterin innoittaja kuin yleensä väitetty imperial stout. Hyvin perusteltuja vastalauseita otetaan vastaan, minähän vain uskon viisaampiani.
No se genresodista. Katsotaas itse oluita. Vanhempi on ns. oikeassa pullossa ja uudempi älyttömässä long neckissä, mikä ei mitenkään tunnu oikealta vahvalle stoutille. Olisitte vaihtaneet mielummin tölkkiin kuin tähän järjettömyyteen. Eipä se makuun vaikuta, mutta sitä valittaa mistä pystyy ja ehtii.
Vanhemman päiväys 15.09.2016, pitkäkaulaisen 14.11.2020. Lehtisen Anikó on aikoinaan Koffilla ollessaan kuulemma "taistellut" Porterille puolentoista vuoden mittaisen päiväyksen, joten sen perusteella vanhempi on n. 6,5 vuotta vanha ja nuorempi n. 2,5 vuotta. Olettaen, ettei uudemman kanssa ole Anikón lähdön jälkeen hyllyikää muutettu. Toivottavasti ei, koska tämänhän voisi nostaa ihan huoletta kahteenkin vuoteen, jopa viiteen.
Nuoremmasta pölähtää alkoholisuutta kaataessa selkeämmin kuin vanhemmasta. Vanhemman erikoisin ominaisuus onkin huomattavasti tummempi vaahto. Se ei näy kuvissa niin selvästi, mutta ero oli siinä määrin merkittävä, että oikein ääneen öyhähdin. Uudempi on sellainen omar-karkin beesi, kun vanhempi oli selkeästi ruskea. Vanhemman vaahto myös hävisi nopeammin.
Näköaistin pinnallinen hömppä sikseen, nuorempi ensin tosiaistien koitokseen. Todella hedelmäinen, rusinainen meininki. Melassia ja paahteisuutta sieltä taustalta. Pientä metallisuuttakin.
Erikoisen "pehmeän ohut". Suutuntuma on siis erittäin silkkinen ja miellyttävä, mutta myös häviää nopeasti kun olut on kurkkuun kaadettu. Maku seurailee muuten tuoksua, mutta selkeämpi nokinen paahteisuus sieltä nousee loppuun kauniisti. Tasapaino on kohdallaan joka suuntaan. Erinomainen olut. Onneksi paahteisuus nousi, koska muuten tämä olisi ollut jo tuoksun vuoksi hedelmäisyydessään jopa vähän huono, etenkin tyylillisesti.
Vanhempi on samoilla suunnilla tuoksussa, paitsi metallisuus tätä ei vaivaa. Sen sijaan sieltä tulee varsin selkeää koivunlehteä, mitä hittoa? Oikein kiva suomalaiskansallinenn vivahde kuitenkin, vaikkakin odottamaton. Suussa saman henkinen "pehmeä ohut" kuin nuoremmassakin, mutta pehmeyttä ja muhkeutta on enemmän. Lopetus on silti kuiva ja helppo. Paahteisuus on taittunut lieväksi nahkaksi, joka nostaa kokonaisuuden paremmaksi omaan suuhun. Tuoksusta uupunut metallisuus tuleekin sitten jälkimaussa. Onneksi erittäin kevyesti, ei häiritsevyyteen asti.
Erot ovat oikeastaan todella pieniä, kun ikäeroa on kuitenkin nelisen vuotta. Vanhempi on aivan hiuksenmitalla parempi ja vähän makuasioiden vuoksi. Itse arvostan tämmöisissä stouteissa pehmeyttä ja pyöreyttä, etenkin jos juotavuus ei kärsi. Niinpä vanhemman lisäpyöreys on juuri sopiva. Silti, nuoremman aromit ja maut ovat hitusen voimakkaammat ja monipuolisemmat kun vanhemmassa ne ovat jo vähän taantuneet samaan massaan.
Itse ottaisin ehkä n. viisivuotiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.