Sofiankadun Bryggeri Helsinki meni alkuperäismuodossaan manan majoille viime keväänä kun Hartwall osti panimobaarin itselleen. Nimi pyöräytettiin Helsinki Bryggeri Brewhouseksi ja tuotteitakin vähän uusittiin. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että olen käynyt paikassa sittemmin vain kahdesti. Ei se niin innosta enää.
Alkuperäisestä Bryggeri Helsingistä tykkäsin, etenkin silloin alkuvuosina kun hommaa pyöritti Majanen-Suviala-Hüffner -kolmikko. "Pils ja pretsel" tilaus tuli tehtyä tiskillä lähes aina kun kävin, sillä Bryggerin pilsner oli kaupungin parasta. Pilsin jälkeen ehkä lemppariolueni olikin tämä Sofiankadusta nimensä saanut Sofia imperial stout. Siksipä sitä oli kaapissakin jokunen puteli. Vahva perinteinen imperial stout, jossa tasapaino oli aina hyvässä kunnossa.
Hyllyn vanhin ja nuorin testiin. Eli tota... Filo-Sofia ja Teo-Sofia.
Vanhempi on parasta ennen päiväykseltään 08-03-2018. Vuotta aiemmin keitelty eli ikää on nelisen vuotta. En ole varma mistä tämän ostin, mutta epäilen sen olleen 2018 alussa Bryggerin omasta kaupasta kun alkoholilaki oli juuri muuttunut ja tällaista kamaa sai panimolta ostettua. Uudempi puolestaan on päiväykseltään 11-2021, eli juuri näillä näppäimillä ylittämässä päiväystään. Valmistettu siis vuosi sitten ja jos en aivan väärässä ole, tämä on Bryggerin viimeistä Sofia-erää.
Ulkonäön puolella eroa ei ole. Molemmat pikimustia, hyvin tumman ruskealla kauniin tiiviillä vaahdolla. Kaataessa pölähtelee melko hedelmäinen tuoksu kauas.
Uudempi tuntuu olevan syyllinen hedelmäiseen pölähtelyyn. Siinä on lajille tyypillisesti suklaata, muttta myös hitusen liuottimen puolelle kallistuvaa alkoholia ja selvää raikkaahkoa hedelmäisyyttä. Jopa omenaa. Meininki jatkuu suussa. Ylikäyneen hedelmän aromi kumpuaa läpi suklaisen pehmeän rungon ja alkoholisuus täräyttää siihen oman kieroutensa. Lopputulos ei suoraan sanoen ole ihan parhaimmillaan, mutta oikein juotavaa tavaraa kuitenkin.
Vanhemman pehmeys tulee esiin jo tuoksussa. Suklaisempi, kahvisempi, jopa (täys)kaakaojauheinen tunnelma. Rusinaa taustalta myös, mutta muuten hedelmäisyys on selvästi aisoissa. Suussa todella pehmeä, ihan moitteeton tapaus, sellaista mitä kunnon imperial stoutin pitääkin olla. Maku seuraa pitkälti tuoksun ohjeita tässäkin. Täyssuklainen mallastyyny, jossa on karkeampaa kahvia tuomassa syvyyttä. Alkoholi ei tunnu kuin lämpönä ja kevyt rusinaisuus kertoo iästä. Tämä on mahdollisesti mennyt jo ihan hitusen yli-ikäiseksikin, kulmia on pehmentynyt ehkä hitunen liikaakin, mutta silti vielä kärkikunnossa.
Näin. Kylläpä kannatti säilytellä. Loppuihin viimeisen erän pulloihin ei ole kiire käydä käsiksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.