Fuller's Vintage Ale 2021

Vintage Ale 2021

Fuller's Brewery (Asahi), Englanti
8,5%
Englantilainen vahva ale / barley wine

Fuller's on (oli?) lempipanimoni ja vuosittainen Vintage Ale on ollut vakio-ostos jo ainakin 2005 lähtien. Kaapissa on jäljelläkin vuodesta 2011* alkaen. En ole tainnut niitä kuitenkaan tänne arvioida kertaakaan. Fuller'sille 2021 on jo 25. Vintage Ale vuosikerta, eli pieni juhlavuosi.

Olutkellari tarinoikin omassa blogissaan tämän Fuller'sin vuosikertaoluen älyttömyydestä Alkossa. Kaikki vuosikerrat kun on samalla tuotekoodilla, niin ikinä ei voi tietää milloin olut oikeasti on Alkossa tarjolla. Kävin kyselemässä tätä naapurialkossa jo "virallisena" päivänä, mutta eivät tienneet milloin tulisi. Nyt sitä siellä oli. Kauniisti sekaisin 2020 pullojen kanssa. Ei tämän nyt luulisi olevan mikään mahdoton ongelma ratkaista kaupassa, joka myy kuitenkin muita oluita ja viinejä vuosikertoina ihan sujuvasti. 

Noh, hyllytysnillitys sikseen, eniten Olutkellarin arviossa yllätti se, ettei siinä oltu pidetty tämän vuoden versiosta yhtään. Epäilin jo jatkuvan sumukaljan kittamiseen sumentaneen jyväskyläläisen kollegan nupinkin. Nämähän ovat huonoimmillaankin olleet erinomaisin, myös kypsyttämättä, vaikka siihen ovatkin tarkoitettu. Näissä kun vaihtelee yleensä lähinnä humalat. Maltaissakin on eroa, ainakin tuotantopaikan mukaan, mutta varsin samanoloinen karamellimaltainen brittialen runko näissä aina on. Hiiva on  aina vakio: Fuller'sin legendaarinen talon oma "marmeladinen" hiiva.

Tänä vuonna humalointiin on otettu lajikkeiksi kolmikko, joista en ollut kuullut yhdestäkään aiemmin: Endeavour, Olicana ja vielä kokeellinen CF182. Viimeinen kulkee näköjään myös Opus-nimellä. Hedelmäisiä humalia kuvausten perusteella kaikki. On sitrusta, marjaa, mangoa, tropiikkia ja appelsiinia.

Tuttu kauniin kuparinen kirkas väri. Komea vaahtohuppu päälle.

Lakritsia, tiettyä salmiakkisuuttakin, karhean hartsimainen, jopa ruutimainen meininki. Mitään hedelmäisyyttä ei kovin selkeästi irtoa, jopa tuttu talon hiivan marmeladihedelmäisyys on kovin taka-alalla. Höh. 

Pehmeä ja täyteläinen. Jo tuoksussa odotettu karamelli ja hedelmä tulevat viimein juodessa. Ennen kuin niistä saa kunnon otetta, ne taittuvat kuitenkin nopeasti melko karkeaan humalaan joka seurailee pitkälti tuoksua. Puumainen, greippimäisen pistävä, tylyhkö ja hartsinen katkero, joka jää suuhun kaiken muun päälle pyörimään. 

Oluen lämmettyä tummaa luumuista hedelmää alkaa tulla vähän runsaammin sekä tuoksuun, että makuun, mutta ylikarkea katkero pysyy silti.

Pakko yhtyä Olutkellarin näkemykseen. Ei tämä hirveä miellyttävä ole. Outo veto 25-vuotisolueksi Näen kuitenkin vahvaa potentiaalia kypsytykseen. Jos pahin karkeus karisisi pois ja tilalle tulisi syvempää nahkaa ja rusinaa, niin tämä voi olla jopa loistava. Katellaan sitten Vintage Alen 30-vuotisjuhlissa 2026...

*Tosin viimeinen 2011 vuoden puollo on kohta ollut kaksi vuotta jääkaapissa, johon sen nostin keväällä 2020. Liimasin siihen lapun "Saa avata normaaliuden taas vallitessa". Siellä se edelleen on. Ei tän ruton pitänyt kestää kuin pari kuukautta hei!