Miksi maistella uusia oluita?

Rupesin päivänä eräänä ajattelemaan. Se on toki yleisesti tiedetty huonoksi ratkaisuksi, mutta annoin mennä. Nimittäin ennen hyvin olennaisena osana olutharrastusta pitämäni aktiviteetti eli uusien oluiden maistelu ei enää tunnu saavan innoitustaan samoista syistä tai samalla tenholla kuin aikaisemmin. Pohdin sitten, että minkä takia sitä yleensäkin ihmiset tekevät, muutkin kuin minä. Maistelevat uusia juttuja siis, tässä tapauksessa oluita.

Uusi kun on aina jossain määrin arvoitus, niin miksei vain ottaisi aina tuttua ja loistavaksi tiedettyä?

Keksin 5 järkisyytä. Uusia oluita juodaan...

...jotta löytäisi uusia makuelämyksiä.
Tämähän se on usein se miksi asiasta innostutaan. Kerran erehtyy kaatamaan kurkkuunsa niin selkähipiää kipristävän hyvän oluen, että samaa fiilistä jahtaa sitten uudestaan. Kaikki asiaa harrastavat tietävät, että se selkäkarvojen pystyyn nousu tapahtuu yhdestä oluesta yleensä vain kerran, tai uudestaankin vain pitkän tauon jälkeen. Kirjoitin tästä taannoin "väristysoluena". Jotenkin epäilen, että se on jotenkin sellainen kombinaatio sopivaa paikkaa, sopivaa aikaa, tarpeeksi hyvää olutta ja aivojen ensimmäistä kertaa kokemaa ärsykeyhdistelmää.

Fakta kuitenkin on, kuten väristysolutjutussa kirjoitin, että mitä enemmän oluita maistelee, sitä harvemmin näitä väristyksiä kokee. Koska on vain rajattu määrä tarpeeksi erilaisia makuyhdistelmiä, niin ennen pitkää niistä on suurin osa maisteltu. Pöytäkaveri voi saada kiksit stoutista A, mutta itse ei saa, koska sai sen ison fiiliksen samankaltaisesta stoutista B joskus aiemmin. Uuden kokemuksen lohko oli jo turrutettu. Sitä toteaa, että ne aiemmin maistetut, niistä onkin aikaa ja ne voisi yrittää kokea uudestaan kun eipä niistä oikein homma parane tai mitään erityisen uutta löydy. Siksipä tämä kelpaa syyksi nykyään hyvin harvoin.

...jotta löytäisi hyviä oluita.
Tämäkin on toki teoriassa ihan hyvä syy. Tosin jos aina etsii uutta, niin milloin niitä hyväksi havaittuja muka sitten juo uudestaan? 

Vähänkin enemmän maistelleelle tämäkään ei silti tunnu oikein toimivan. Nykyään untappdisaatio on ajanut monen panimon, etenkin uusien, tuotannon sellaiseksi, että vaikka se uusi olut olisikin hyvä, ei sitä ole enää markkinoilla vuoden päästä. Jos yleensäkään on ollut muuta kuin kertaerä. Hyviä oluita voi toki löytää, mutta mitään iloa siitä löydöstä ei yleensä tunnu olevan. Ne tuotannossa pysyvät hyvät ovat jo pääosin tiedossa. Tämän syyn perusteella ei kauheasti siis halua uusia maistella, koska hyödystä ei ole mitään takuuta. Toki poikkeuksena sitten sellaiset jo kauan tuotannossa olleet maistamattomat klassikot tms., mutta niistäkin olisi hyvä olla joku etukäteistieto tai fiilis. Aliarvoisen sakan määrä on sellaista, ettei juuri jaksaisi resurssejaan tuhlata.

...jotta löytäisi hyviä panimoita.
No tämä on jo ihan hyväkin syy. Vaikka tuotteet olisivatkin kertaeriä tai muita todellisuudessa vain eteerisenä höyrynä vierailevia henkiä, useamman tasokkaan oluen jälkeen voi alkaa jo tunnistaa laadukkaan panimon, jonka tuotteisiin voi yleensä luottaa. 

Sellainen ehto tässäkin on, että kovin nuorien panimoiden tuotantoon en halua enää luottaa. Sen verran usein olen ihastunut panimon ensiaskeliin, todetakseni vain homman kusseen ensimmäisen kahden vuoden jälkeen ihan täysin (toki toisinkin päin joskus käy). Panimon pitää olla vähintään viisi vuotta vanha, että voi edes harkita tällä maistelunsa perustelemista.

...jotta oppisi jotain oluesta.
Juuh. Jos olutta haluaa juomana oppia tuntemaan, niin siihen ei auta muu kuin maistella mahdollisimman laajalti mahdollisimman erilaisia oluita. 

Tässäkin sama ongelma kuin edellisissä, että kun on jo vähän niin kuin oppinut aika paljon siitä mihin kaikkeen olut taipuu. Viime kevään hellesputken tapaiset tyylimaratonit ovat edelleen opettavaisia, mutta monella tapaa hankalia järjestää. Ja niissäkään ei välttämättä ole kyse uusien oluiden maistelusta vaan jo tuttujenkin vertailusta. Maistamattomat tyylit sen sijaan alkavat olla jotain todella obskuuria maalaisolutkamaa.

...jotta juotujen oluiden lukumäärä nousisi.
Eli keräilijän syy. Järkisyynä tätä ei tietysti kaikki pidä, mutta keräilijän järki on ihan omanlaistaan järkeä. Ei mitään syvempää ajatusta, kunhan on vain maistanut mahdollisimman monta. Tein tätä monta vuotta, mutta kahden tonnin lähestyessä alkoi maistua puulta se laskeminen ja lähemmäs seitsemän vuotta on siitäkin kun lopetin moisen. Monelle tämä on ihan motiivi itsessään, mutta itse en siitä innostu. Numeroissa kun on semmoinen ongelma, etteivät ne koskaan lopu. Aina on seuraava tonni edessäpäin ja inhoan sitä, että on hommat ikuisesti kesken eikä loppua näy.

Niin. Eipä tässä nyt tunnu enää löytyvän kovin merkittäviä syitä maistella uusia oluita, ainakaan järjellä mitaten. Laitoin tuumailuni takaraivoon, kunnes se tuli mieleen taas oluen äärellä. Käväisin Stadin Panimolla ohikulkiessa. Siellä oli hanassa Stadin American Wheat Ale. Otin kummemmin ajattelematta sen.

Kultainen, samea. Tuoksussa aprikoosia, ja selkeähkö diasetyyli, joka ei tosin haittaa vaan toimii tässä ihan mukavasti. Humalatkin siellä ovat, mutta voisivat olla enempi pinnassa tyylille, vähän jää ohueksi tuoksupuoli siksi. Suussa pistävän hiilihappoinen, poreet puree kitalakea. Melko kuivakin vielä. Pehmeyttä kaipaisi. Maku kepeän hedelmäinen. Hitusen metsäinen ihan tuntuva loppukatkero. Ihan ok, mutta olut olisi juotavampi ilman ylihapotusta, muuten juomaolut. Ei nyt mitään suurempaa moitetta, mutta en ehkä toiste tilaisi.

Mutta niin. Tämähän on tosiaan itselleni uusi olut. Ainakin tietääkseni. En odottanut mitään ennen tuntematonta makuelämystä, päinvastoin toivoin, että tämä olisi ihan tuttu perusversio amerikkalaisesta vehnästä. Olisin voinut löytää hyvän oluen, mutta se ei ollut varsinaisesti mielessäni kun oluen hanalistasta valikoin. Panimo oli vanha tuttu, sekään ei ole syynä. Mitään oppimiskulmaakaan tässä ei ollut ja tikkaamiseni on tosiaan menneen talven lumia.

Toisessa hanassa oli tuttua ihan hyvää ja StaPan pullolistassa on aina halpaa Orvalia, yhtä lempioluistani. Joten miksi minä nyt sitten otin tämmöisen epävarman uuden, kun olin varta vasten ajatellut asian puhki ja todennut, ettei motiivia uusien maisteluun tunnu enää isosti olevan? Piti ihan miettiä, mitä mielessä oli juossut tiskillä. 

"Jaa amerikan viitti, minkähänlaista ovat siitä tehneet?" 

Niin. Se kuudes syy, joka unohtui, koska ei sitä järjellä voi päätellä tai perustella: Puhdas uteliaisuus.