Alkon uutuudet - Syyskuu 2022

Tauon varjo näkyy pitkänä vielä ensimmäisessä Alkon pruuvissa. Ensimmäiset belgit varmaan yhdeksään kuukauteen, niin niiden tuoksut iskivät kuin miljoona volttia, vaikka makuaisti olikin enemmän jiirissä.

Syyskuun uutuudet ovat tunnetusti isolta osalta "uutuuksia", koska siellä on aina kausioluena kasa saksalaisia Oktoberfest-oluita, pääosin samat kuin edellisinä vuosina. Niistä ei mitään jälkikommenttia hirveästi irtoa. Kaikki aika hyviä ne tarkoitukseensa, eli litran tuopista niiskuttelematta juomiseen. Zoller-Hof ja Paulaner olisivat omat valintani.

Kuten ennenkin, kaikki maistettu sokkona, tietämättä oluista mitään.

1.

Kirkas vaalea kultainen olut. Tuoksu on raikas, makeahko maltaisuus vallitsee. Kevyttä paahtoleipää ja pientä yrttisyyttä. Toimiva perinteinen vaalea lager tuoksun puolesta. Suussa mallasvoittoinen, pyöreän pehmeä, helppo juoda. Raikkautta uupuu vähän kokonaisuudesta vaikka sitä tuoksussa onkin. Varmaankin festbier.

Olut: Spaten Oktoberfestbier

2.

Kirkas vaalea kultainen. Mieto tuoksu. Mausteista humalaa, pientä mineraalisuutta, rikkiäkin ehkä. Pils-mallasta pohjalla reilummin. Suussa aika hiilihappoinen, mutta silti pehmeähkö ja helppo. Lienee myös festbier, ei ihan niin mukavan vedettävä kuin ensimmäinen.

Olut: Löwenbräu Oktoberfestbier

3.

Vaalea olki, vähän samea. Tuoksussa neilikkaa, kukkaisuutta ja epämääräistä hedelmäisyyttä. Nyt ei olla enää lagerissa. Weissbier tai joku belgihiiva ehkä. Ihan miellyttävä, pehmeä, mutta aika kesy. Pientä umamisuutta, joka ei tee tälle kyllä mitään palveluksia. Meh.

Olut: Erdinger Oktoberfest Weissbier
Jälkiviisaat: Olin kirjoittanut muistiinpanoihin myös jotain mistä en saanut enää selvää: "Golden alamöinen"? Se se on.

4.

Kirkas vaalea kultainen. Vähän tunkkainen tuoksu, mausteista humalaa kuitenkin läsnä. Mallasta reilusti rinnalla. Hyvin kevyesti löytyy keitettyä kaalia sivumakuna, mutta ei häiritsevissä määrin. Suussa terhakkaampi kuin tuoksunsa. Kuiva, muttei ohut. Peräkärrykin löytyy, hunajaista mallasta. Kuivuuden takia jotenkin pilsmäinen fiilis, vaikka lienee kuitenkin festbier tässä kuussa.

Olut: Paulaner Oktoberfestbier

5.

Kirkas vaalea kultainen. Tuoksu on ns. "peruslager" kuten aiemmissakin. Pils-mallasta ja saksalaista humalaa siis. Raikas ja terhakka tämä. Erittäin juotava, pehmeän murjakka mallas. Erinomainen tasapaino. Hyviä festbierejä oli jo, mutta tää on muita parempi.

Olut: Zoller-Hof Export-festbier
Jälkiviisaat: No johan on. Ainoa Baijerin ulkopuolinen festbier setissä oli paras. Myös ainoa, jota en tainnut olla aiemmin juonut.

6.

Kultainen vaalea kirkas (välillä näinkin päin). Keksinen maltaisuus hallitsee tuoksua, raikkautta vähän humalasta, mutta muuten se ei oikein nouse esiin. Jälleen on helppo vetää ja maltainen pohja. Humalointi ei kuitenkaan ole mikään supermiellyttävä ja jää vähän kehnompi loppuvaikutelma. Ei huono, mutta jää näiden festbierien alapäähän.

Olut: Benedikter Festbier

7.

Kultainen, vaalea ja, ette muuten usko, kirkas. Kuivakkaampi edellistä (6). Tuoksussa vähän märkää koiraa, mutta keksimaltainen ja saksahumalainen meno toki muuten. Maku on lätsähtänyt. Niin kuin tuoksu vihjasi, vähän hapettunut tämä on. Kokonaisuus jää mitättömäksi. Helppo ja pehmeä tietty.

Olut: Hofbräu Oktoberfestbier

8.

Vaalea olki, samea. Ei liene lageria enää. Tuoksusta puskee niin selkeä hedelmä, että lienee lisätty mausteeksi. Tuoksuu limsalle tai pesuaineelle. Aika hapoton ja lässähtänyt. Selkeä lisätty sitrus maussa, vehnäpohjalla, muuten jää aika vaimeaksi. Ei nyt varsinaisesti pahaa, mutta kaipaisi hillihappoja.

Olut: Kronenbourg 1664 Blanc
Jälkiviisaat: Siis witbier. Ohoh, kun tuli vahvasti tuo sitrus. Tämä oli kyllä nyt jotenkin kärsinyt ehkä esille laitosta tai jostain, hiilihappoisuus olisi auttanut kummasti. Ei tämä kronenbourgin wit mikään ihmeellinen ole, mutta en nyt ihan näin limsaiseksi muistanut. Syytän taukoa.

9.

Tumma kupari, kirkas. Humalaa on roimakkaammin, etenkin festbierin jäljiltä kontrastia on. Havuisuuden puolelle työntää, mutta ei nyt modernilla tasolla mitenkään erityisen voimakkaasti. Tummempaa maltaisuutta taustalla, karamelliakin. Tasapainoinen, melko täyteläinen olut. Leipää ja karamellisuutta, johon iskee suht tymäkkä katkero sitruspihkoineen. Jonkinlainen amber ale tämä lienee. Tuoksu oli niin hillitty, että voisi ehkä olla tuoreempaakin, mutta eipä tässä mitään isompaa valitettavaa. Hyvä olut.

Olut: Suomenlinnan Hoppe IPA 
Jälkiviisaat: Jaa, että kotimainen britti-IPA. Noh tässä tämä sokkomaistelu ja tyylirajat taas nähdään. Humalat tuntuivat jenkkityylisiltä, mutta aromissaan sen verran miedolta, että oletin vähän iästä kärsineeksi american amber aleksi. Britti-IPAksi tässä on kuitenkin kaikki oikeastaan ihan oppikirjatasolla. 

10.

Kultainen, vaalea ja kyllä, kirkas. Vähän syvempi kulta kuitenkin kuin aiemmissa. Tuhti mausteisuus tuoksussa. Neilikkaa, kanelia. Hunajaista maltaisuutta, kuivahedelmää ja makeutta myös. Ehkä tripel? Toisella tuoksutuksella tulee tunkkaisempi fiilis. Suussa muhkeahko, mausteista ja tunkkaista menoa. Epämiellyttävä katkero vielä siihen loppuun. Kyllä tätä sormustimillisen juo, mutta en haluaisi koko lasia. Vaikuttaa olevan maailman yleisin tripelin alalaji, tunkkainen tripel.

Olut: Abbaye d'Aulne Premier Cru
Jälkiviisaat: Kun nyt tehhään ripeliä, ni sehän on kiva sillon, mutta minkä takia pittää vasiten vittumaene tunkkasuus niihin aena ajjoo? 

11.

Vaalea kulta, hieman sameutta. Tuoksussa paljon anista ja lakritsia, tai jotain niiden sukuista. Tuoksuu melkein kurkkupastillille. Huh. Suussa ei niin ronski mausteisuus sentään. Suht tuhtia maltaisuutta ja pientä makeutta mausteiden tueksi, mutta kyllä anismaisuus silti dominoi kun sen sai päähänsä tuoksusta. Raikas.

Olut: St.Feuillien Tripel
Jälkiviisaat: Oho! Sokkomaistelu ja aistipsykologia se yllättää joskus. Mausteisuus tuntui tosi vahvalta. Sitten kun paljastin oluet lopuksi ja sain tietää, että St.Feuillien niin eipä se anis enää lyönytkään niin kovaa. Hyvä tripel tämä on.