Sekalaisia olutarvioita: Olvi, Mallaskoski, Laugar ja Weyermann

Olvi American Mild Wheat Ale

Olvi, Suomi. 2,5%, amerikkalainen (mikro) vehnäolut

Korruptiotölkki. Iisalmelaisten kolmas "erikoisykkösolut". Tällä kertaa american wheatia, joka on täysivahvuisena ja hyvin tehtynä loistava tyyli. Hyvin hedelmäinen, jopa marjainen tuoksu. Sitrusta. Aavistus märkää koiraa. Ei juuri maltaita tuoksussa. Ohut tietty, vähän lässähtävä lämpäre, mutta vehnä auttaneet pahimpaan vetisyyteen. Melko ronskit hiilihapot korostavat rungon puutetta. Maun lopulla tulee vehnää ja toimiva hedelmäinen peräkärry, joka parantaa kokonaisuutta. Vähän sitä koiraa jälkimaussakin. Honteloksi jää ja kaipaa pirteyttä. Parhaimmillaan todella isoina kulauksina, jolloin olut tuntuu pehmeämmältä.

Mallaskoski Hazy IPA

Mallaskoski, Suomi. 5,5%, hazy (session) IPA

NEIPA-sarjan SPO:ssa voittanut Mallaskosken olut sai hardcoreimmat hazymadot ärisemään, että eihän se edes oo neipa ja jos onkin niin huono on. Ostin siis maistoon (en ollut tuomaristossa tänä vuonna, joten ihan neitseellinen kokemus). Kuohuu aivan helvetisti, hiilihapon ja vehnän vika. Onkohan tää jälkikäynyt? Otan kuvan odotellessa laskeutumista. Värissä vähän hapettumisen rusehtavia merkkejä. Päiväys on 11.08.23 eli puolisentoista kk vanhaa lienee. Tuoksussa on hedelmää, mutta aika miedosti. Ihan liian miedosti neipalle. Todella terävä hiilihappo, joka ei kyllä odotetulle mehuisuudelle tee mitään palveluksia. Maku on aika mitäänsanomaton sekin. Hedelmämehua on, mutta raikkaus ja intensiivisyys uupuu. Jos hiilihappoisuuden taso olisi kohdallaan, ja aromit eivät olisi näin pahasti kaikonneet niin voisihan tämä toimiakin, mutta tällaisena yhdyn hazymatojen näkemykseen: ei tää kovin hyvä neipa ole.

Laugar Funeralopolis

Laugar, Espanja. 10%, pastry stout.

Heräteostos Alkosta. Electric Wizardin biisistä nimensä ottava "doom series" -olut. Hieno kasettidemoa henkivä etiketti. En lukenut etikettiä tarkemmin ostaessa, mutta odotin "russian imperial stout" -tekstin perusteella ihan perinteistä imperial stoutia. Ikävä kyllä mukana onkin laktoosia ja tonkapapuja, mikä vie odotuksia alaspäin, mutta juodaan nyt. Suklaavaniljainen kakkustoutin tuoksu. Pehmeähkö, sulava, tuhtiutta toki sitäkin. Maussa alkaa juuri ehtiä esiintyä mielenkiintoista paahteisuutta mutta laktoosin makeus tulee pilaamaan sen. Katkero on vähän karkea maustetun maun seassa ja kokonaisuus jää aika epämiellyttäväksi maitokahviseen jälkimakuun. Ei niin älytön imellys kuin pastrystoutit usein on, mutta eipä tarvitse toiste ostaa.

Weyermann 1 Schlotgeferla

Weyermann Braumanufaktur, Saksa. 5,2%, rauchbier.

Weyermannin mallastamon kaupassa myytiin mallastamon omia oluita, mutta en viitsinyt niitä helteisessä Bambergissa kesällä kanniskella. Sain kuitenkin yllättäen yhden vaivanpalkkana kun järjestelin Raf Meertin Lambic-kirjan pientä kimppatilausta. Kiitos vain lahjoittajalle! Tämä siis mallastamon numeroiduista oluista ensimmäinen. "Dunkles Vollbier" sanoo etiketti. Nimi tarkoittaa nuohoojaa.

Tummanruskea. Suodattamaton, joten sameuttakin on. Kaunis vaalean kinuskinen vaahto. Nimestä ja toki mallastamon tunnetuimmasta tuotteesta olisi voinut arvata, mikään perusdunkel tämä ei ole vaan savuolut. Makean savuinen ja leipäinen tuoksu, ei mikään ylitsevuotavan vahva savu, mutta selkeä kuitenkin. Pehmeän täyteläinen ja upean juotava. Hyvällä tavalla mieto maku, kevyen savuinen ja karamellinen mallasleipä. Aivan kevyt peräkärry lopettamassa oluen. Erinomainen savudunkel. Olispa lisää.