Markkinoinnin ytimessä: Karhu Platina

 

Käväisin lähikaupassa. Olutosastolla oli pakko hörähtää ääneen. Sinne oli kasattu hyllynpäätyyn valtava keko yhtä uutta olutta irtotölkkeinä ja monipakkauksina. Yksi tölkki oli nostettu kunniajalustalle lasin alle ikään kuin taideteoksena, punaiselle matolle, VIP-narujen taakse. Karhu Platina.

Naurahtelun jälkeen sikisi ensimmäisenä syväluotaava ajatus: "Mitähän helevettiä nyt taas?" Punaisen maton edessä  lattiateippaus vastasi kysymykseen. "Se parempi lager - kylmäsuodatettu poikkeuksellisen raikkaaksi". Sitten pääsi huokaus. 

Huokaus syntyi siitä turhautumisesta, että ilmeisesti suurpanimoiden markkinointi tai näkemys ei ole kehittynyt mihinkään viime vuosisadan kultavuosista. Lagerin kylmäsuodattamisen korostaminen on niin läpeensä 1990-lukulainen viritys, että jos kornin esillepanon yhteydessä olisi soinut Army of Lovers, en olisi ihmetellyt yhtään. 

Kylmä- tai "jää"suodatus alle nollassa asteessa on siis vain yksi tapa kirkastaa olut tekovaiheessa, mutta koska jääkylmä huurteinen olut on myyvä mielikuva, kylmäsuodatuksen esilletuomista käytetään ikään kuin luomaan mielikuva erityisen viileästä ja raikkaasta oluesta. Erilaiset "ice"-brändätyt, yleensä ekstrakevyet ja ohuet, kylmäsuodatetut versiot lagereista olivat ilmiö joskus 30 vuotta sitten, mutta jopa Bud Ice Light feidattiin myynnistä 2010 niiden mentyä pahasti muodista. 

Karhu Platinassa ei "ice"-sanaa sentään viljellä, mutta promotekstit ja brändin ilme puhuvat vahvasti kylmäsuodattamisen ja erityisen viileän raikkauden suhteesta. Koff siis palautti tämän markkinoinnin muinaisjäänteen takaisin. Mutta ei siinä vielä kaikki! Samaan hengenvetoon markkinointiin on yhdistetty toinen läpeensä väsynyt ja puhkikulutettu idea: Otetaan ihan tavallinen olut ja puhtaasti markkinoinnilla, esim. punaisilla matoilla ja lasikuvuilla, myydään se jotenkin erityisen hienona premiumtuotteena. Tölkin sisältöhän on tunnetusti olutmarkkinoijalle lähinnä esteenä matkalla harhaanjohtamisesta valehteluun. Energiakriisi, ydinsodan uhka ja kylmäsuodatettua superpremium-olutta. Voitaisko nyt ihan oikeasti tulla takaisin tälle vuosisadalle? Meillä oli täällä ihan kivaa jo.

Mitäs tästä oluesta nyt sitten meille kerrotaan?

"Uudenlainen"

Vanhanlainen on.

"Ensiluokkainen lager"
"Maku on poikkeuksellisen selkeä ja raikas."

Jää nähtäväksi.

"Kylmäsuodatettu poikkeuksellisen raikkaaksi." 
"...salaisuus piilee jäisen viileässä kahden miinusasteen kylmäsuodatuksessa, joka viimeistelee oluen huurteisen virkistäväksi."

Kun ei se suodatus sitä raikasta. Ja sitäpaitsi oluen "viimeistelee huurteiseksi" jääkaappi. 

Maistetaanpa siis. Mitä? Joo, tottakai ostin tölkin. Ei kai noin kornia markkinointia voi jättää testaamatta!

Yltä voinee päätellä, että odotukset ovat aika matalalla. Niitä ei erityisesti kohota se, että kun laitoin esillepanosta kuvan instagramiin, olutta jo maistaneet kertoivat heti, että ihan hirveä tuote. Noh, yritän nyt kuitenkin olla mahdollisimman neutraali.

Olut oli hämmästyttävästi kylmäsuodattamisesta huolimatta ihan lämmin kun se huoneenlämpöisestä hyllystä ostettiin. Viimeistelin sen siis huurteiseksi omalla high-tech-laitteistollani.

Täysin kristallinkirkas, odottamattoman tumman kultainen. Odottelin vanhojen ice-oluiden tapaan tosi vaaleaa tuotetta. Toki Karhun brändiin kuuluu vähän se Karhun muita peruslagereita tummempi väri. 

Maltaisen makea tuoksu, humalaa ei ihan hirveästi irtoile tuoksun puolelle. Humalina on kuulemma Karhun perus-Saaz ja lisäksi vähän modernimpi Citrakin löytyy. Hakemalla sitä Saazin mausteisuutta tuoksusta vähän tulee, mutta ei humalia ainakaan aromihumalointiin ole tärvätty. Raikkautta uupuu, päinvastoin vähän tunkkainen tämä oikeastaan on.  Aavistus jopa liuotinta tuoksussa. 

Kuiva ja kevyt olut rungoltaan, mutta ei mikään vetinen onneksi. Maussa pientä leipäisyyttä ja Citrakin pääsee sitruksineen esille. Sitä kaivataankin, sillä kevyt liuotinmainen alkoholi ilmestyy makuunkin ja ei tee sille mitään palveluksia. Katkerot käväisevät juuri näyttäytymässä, mutta jälkimakuun niitä kaipaisi paljon lisää.  

Kokonaisuus jää aika "peruslageriksi", mitä nyt pieni sitrushedelmä piristää. Ironista kyllä, se mitä tämä epätoivoisesti kaipaisi on juuri raikkaus. Eli se mitä kovaan ääneen tässä toitotettiin olevan erityisen paljon. Ei ole selkeä, eikä raikas. Puhumattakaan poikkeuksellisesta.

Markkinoida voi kuulemma kusettamattakin, mutta hirveän hankalaa se tuntuu olevan.

(ei, tämä blogipostaus ei ole maksettua sissimarkkinointia, tämä on varoitus)