Kolme Kaupasta: Paloaseman Panimo

Tämä sarjahan meinasi kuolla heti alkuunsa, mutta ei anneta vielä periksi!

Vuorossa Paloaseman Panimo, joka on uuden tulemisensa jälkeen jäänyt täysin irrallisiin kohtaamisiin. Nyt kolme kokeiluun (tai oikeasti nämä on kokeiltu jo pari viikkoa sitten).

Bitternoid 

4,2%, bitter

Jonkinlainen Black Sabbath -teema, kuten nimestä voi päätellä. Tölkissä myös bändin sanoituksia. Näitä oli kai useampi erilainen Sabbath-olut, tämä tarttui mukaan koska bitter.

Tuoreudesta ei ota tolkkua kun päiväyksen jälki on epäselvä. Ehkä 26.7.2X ja CD eli canning date (??) 26012X. Eli *ehkä* hyvinkin 9kk vanhaa maistaessa. Noh, bitterin kanssa ei ole aivan niin kriittistä.

Kaunis kuparinen väri, joskin aika samea kun kaadoin varomattomasti, iso vaahto. Karamellisen maltainen tuoksu. Hiivat livahti sekaan, joten sekin vähän puskee. Humalat ei juuri tuoksussa tule, ikäkin sen tekee, mutta ihan raikas.

Hyvin juotava, olematta vetinen. Melko kuiva ja hiilariakin jonniin verran. Maussa hyvä leipäinen ja karamellinen maltaisuus, sekä Goldingin miellyttävää puskamaista yrttisyyttä. Ehkä vähän jälkikäynyt, mutta ei pahasti. Tuoreempana varmasti erittäin hyvä, näinkin ihan nautinnollinen. Samaa ei ole kovin monesta suomibitteristä sanoa.

Hämy Mikko

5%, Hazy Pale Ale

Ihmettelin ensin, että mikä ihmeen Mikko, mutta tämän kaverina oli kaupassa myös Hämy Juice, joka viittasi hyvin selkeästi erääseen suomirockin suuruuteen. Tämän tölkin teksti viittaa samaisen Juankosken Hämyn "Per Vers, Runoilija" -biisiin, joka puolestaan on tunnetusti parasta mitä Mikko Alatalo on koskaan laulanut. Siitä siis Hämy Mikko. Hämyhän oli kai nimitys progediggareille joskus sameimpaan höyryaikaan 1970-luvullla. 

Samea, keltainen olut. Raikasta trooppista hedelmää, ananasta. Kepeä meininki tuoksussa. Runkoon kaipaisi hazy-menoihin enempikin mehuisuutta, mutta muistetaan nyt toki, että kyseessä on tölkin mukaan APA. Erittäin juotava ja mukavan raikas. Katkeruutta voisi olla lisääkin, mutta ihan mielikseen juo.

Valco Helles Lager

5,2%, Helles

Tölkityspäivä 07.09.22 eli puolisentoista kuukautta vanhaa nautintahetkellä. Hyvinkin tuore siis. 44cl tölkki on kyllä hellesille liian pieni annos, mutta menköön tämän kerran. Valcohan on kotimainen kuulokevalmistaja, jolla on aika repäisevää huumorimarkkinointia, jossa todetaan tuotoilla ostettavan mm. kuolemantähti sekä kaljaa. "Tässä tämä kalja nyt on" kertoo tölkki.

Olen keski-ikäisenä, keskiluokkaisena insinöörialalla työskentelevänä miehenä ilmeisesti pahinta riistaa kuulokefirmoille, sen verran ahkerasti some on työntänyt Valcon markkinointia naamaan. Noh, se tavallaan toimi, sillä sain vasta firmalta työkäyttöön vastamelukuulokkeet ja joku IT-osastolla oli päätynyt vaihtamaan talon valikoiman Sennheiserit kotimaisiin Valcoihin. Ihan hyvät kuulokkeet ne kai on, en tiiä kun ei oo ennen ollut vastameluvehkeitä niin ei ole oikein vertailupohjaa. Virastopalavereiden, särökitaroiden ja kirkonpolttolaulujen kuuntelu tuntuu kaikki kyllä hoituvan.

Fokus oluseen. Tumman kultainen. Vaahto aika nopea. Maltainen tuoksu, paahtoleipää ja pientä tummempaakin sävyä. Pientä karheaa käryä. Ihan himpun raikkautta kaipaisi.

Puhdas, miellyttävän maltainen kokonaisuus. Hieman löysähkö runko ja kaipaisi jopa hellesiksi pientä humalan raikkautta. Hellesiksi sietäisi olla myös vaaleampikin, näin mallas ottaa liikaakin muotoja, mutta ne on tyylipuristin nirinöitä ne. Helppo vetää ja varsin maukas. Sitä lie haettukin. 

Mielummin tätä juo kuin Sennheiserin kaljaa. Sellaista kun ei ole, tarkistin.