Inflaatiosta ja överioluesta

Vastuuvapauslauseke (eli "disclaimer"): Tämä juttu on ns. ääneen ajattelua ja pitkälti selkäytimestä. Ainoa fakta jonka tarkistamalla tarkistin, oli kahvin hinta.

---

Viimeisen n. viiden(+) vuoden craft- ja olutharrastajapiireissä suosituimmat tai ainakin näkyvimmät oluet ovat olleet oikeita pitkän nousukauden kerskakulutuksen symboleita. Sellaisia, joissa on jotain... överiä. Niin kuin kalleinta raaka-ainetta humalaa täysin suhteettomia määriä tärvääviä hazy ipoja, supervahvoja* kalliita tynnyröintiohjelmia vaativia (joskus myös överimaustettuja) imperial stouteja ja hapanoluita, joissa on niin paljon mausteita, ettei sekaan mahdu. Ja nämä ovat överöinnin kevyttä arkista päätä. Ääripäässä tehdään harvinaiseksi ja erityisen kalliiksi tarkoituksella rakennettuja hyperpremium-oluita kaikista lajeista.

Överi meno on tietysti ensi sijassa ostavan yleisön aikaansaannosta. Kansa juoksee aina vain isomman ja överimmän perässä kun ei ehdi pysähtyä miettimään, voisko jotain muutakin olla ja hinta yhdistetään suoraan laatuun ymmärtämättä, että sillä yhteydellä on kyllä ylärajansakin. Toisaalta niitä tosiökyjen markkinoita ruokkii myös se oman keskinkertaisuuden syövereissä vellova keski-ikäinen keskiluokkainen konsultti**, joka tuntee mieletöntä onnistumisen tunnetta tuhlatessaan sijoittamisneroudeksi luulemansa kryptolottovoitot kolmen huntin pulloon erikoiskaljaa, sillä nyt on kato liituu millä piirtää, kyllähän harrastusten pitää maksaa, elämä on valintoja ja lopeta olemasta köyhä, öhö öhö.

En nyt sano, että craft-panimot ovat vain näitä kansanosia nöyrästi palvelevia pyhimyksiä. On niilläkin vastuunsa kehityksestä, kun uutta juttua keksiessään niille ei koskaan tunnu tulevan mieleen mitään kohtuullista ja toisaalta jotkut suorastaan erikoistuvat juuri tällaisiin tuotteisiin. 

En (huom!) myöskään sano, että tämä olisi nimenomaan huonoa kehitystä. Oluina ainakaan. Uudenlaisia oluitahan ne vain ovat. Äärirajoja pitääkin koetella, kehitys kehittyy, maut muuttuu. Ja onhan överöinti myös omalla tavallaan kivaa. Niin on Yngwien soolotkin. 

Mutta ilmiönä tietynlainen yhtäläinen amerikkalainen paskat-kohtuullisuudesta -meininki niissä kaikissa on. Ylenpalttista yltäkylläisyyttä ihmisille, joilla on jo ylenpalttista yltäkylläisyyttä vaippa niin täynnä, että hajuun on turtunut. Jatkuva yliampuminen henkii sellaista samanlaista limaista vastenmielisyyttä ja keinotekoista poseeraamista kuin valkoisen miehen esittämä menestys-määrää-hip-hop. 

Sitä on hankala nähdä läheltä, mutta väitän, että 2010-luku tullaan muistamaan 1980-lukuakin päättömämpänä nousukauden aikana, jolloin iso osa ihan tavallisesta kansasta oli niin vitun sekaisin, että piti Cheekin, tuon 2000-luvun Frederikin, pröystäilyshowta mauttomuuden huipun sijaan ihan tosi kivana koko perheen juttuna. Samalla craft-panimoissa ihan oikeasti nähtiin hyväksi ideaksi laittaa olueen 32 grammaa kuivahumalaa litraa kohti ihan perushommana. Miksei, kun pystyy, se maistuu ihan hyvälle ja se myy. Mielummin överit kuin vajarit, eikö?

Vaikka kovimmat esimerkit ovat viime vuosilta, vastaava homma on jatkunut oikeastaan koko 2010-luvun. Esim. humalaa on törsätty kuin luottamusta Keskustassa aina vuosikymmenen alkupuolen IBU-sodista lähtien. Kuivahumaloinnin jatkosota vei sen vain seuraavalle tasolle. Ei kenellekään olisi tullut mieleen keksiä Hazy IPAn tyylistä olutta joskus sotakorvausvuosina, saati vielä kauempana historiassa kun niukkuus oli enemmän sääntö kuin poikkeus (paitsi ehkä jossain oudoissa aatelispiireissä). 

Hyviähän ne ovat kun hyvin tehdään, mainittakoon nyt vielä kerran, kun joku aina kokee tällaisen hyökkäyksenä omaa lemppariaan vastaan. Mutta oluina kaikkien oluiden joukossa ne edustavat yltäkylläisyyttä ja liioittelua.

Alunperin craft-skenen halu tehdä isoja ja voimakkaan makuisia oluita on tietty ollut vastareaktio mahdollisimman halvasti ja tehokkaasti tehdyille mauttomille massalagereille. Nykyinen craft-polvi alkaa kuitenkin olla jo sen verran mones, että isoutta tehdään jo silkan isouden vuoksi, eikä siinä enää mietitä mitään massalageria. Etenkään yleisössä. Moni nuorempi olutharrastaja ei ole välttämättä keskariin koskenutkaan. Liioittelusta on tullut päämäärä itsessään, ei mikään statement isoa pahaa vastaan.

Hintojen nousu JA inflaatio

Tämän kaiken vuoksi olen tarkkaillut inflaation paluuta kiinnostuneena. En minä siitä tykkää tietenkään, mutta kiinnostaa mitä tapahtuu kun tuommoinen yleinen inflaatio tällätään muun oluen hinnannousun päälle lisäkertoimeksi. Nimittäin olutharrastavalle kuluttajallehan hintojen nousu ei ole mikään kauan poissa ollut juttu. Oluiden hinnat ovat nousseet koko ajan, koska niitä koko ajan kalliimpia oluita on haluttu ostaa ja tehdä. Seitsemän euron craft-tölkki kauppavahvuista ei ole enää mikään ihan hirveän ihmeellinen asia, mutta siitä ei silti ole kuin muutama vuosi, kun neljäkin euroa craft-oluesta tuntui hyvinkin kalliilta. Samaan aikaan esim. kahvin hinta pysyi lähes samana 2010-2020. 

Mutta craft-oluiden hinnat eivät tietenkään nousseet yleisen inflaation takia vaan mm. kaiken oluen tekoon liittyvän kysynnän vuoksi, jonka craft-buumi loi. Viime vuosikymmenen alussa panimoita oli tuhansia vähemmän haluamassa maltaita, humalia, hiivoja, mausteita, viski- ja muita tynnyreitä, tölkkejä ja panimolaitteistoja. Lisäksi lähes jokainen panimo on vaatinut kaikkea jatkuvasti enemmän. Tottakai siinä hinnat nousee. Ja tähän päälle kaikki ne oikeat syyt, mistä en tiedä tai ymmärrä mitään. 

Sinällään hintojen aiemman nousun syyt ovat se ja sama. Mitäpä väliä vauhdista jos mopo on jo katajassa. Nyt vain tulee (tai siis koko vuoden on jo ollut) ihan yleinen inflaatio tämän kaiken muun oluen hinnan nousun päälle ja näillä näkymin kunnon lama siihen kaveriksi. Raaka-aineiden lisäksi kallistui ja kallistuu energia ja noh, ihan kaikki muu. Siinä tulee hazylle ja muille kalliille oluille nopeasti hintapiste sellaiseksi, ettei kovinkaan haze bro ole sitä ostamassa kun se piirtoliitukin jäi YT-neuvotteluissa työtakin taskuun. Puhumattakaan kalliiksi tekemällä tehdystä hyperpremium-kamasta. Mennäänkö oluessakin johonkin viskihintojen älyttömyyksiin? Ostaisko sadallaviidelläkympillä neljän sentin gueuze-tikin vai ruokkisko perheen? Elämä on valintoja, ne nielee kellä on syötävää, lopeta olemasta köyhä, öhö öhö. 

2023 ennustus

Olen ihan läpisurkea ennustaja, mutta ennustetaan nyt kun vuoden loppukin lähestyy. Jos minä, olueen suhteettoman suuren siivun budjetistani varaava hyväpalkkaisen DINK-talouden puolikas, joudun jatkuvasti pysähtymään craft-hyllyillä ja miettimään viitsiikö jotain olutta ensinkään ostaa ja hinnannousu tulee vielä jatkumaan, niin se ei lupaa hyvää. En näe kovin ruusuista lähitulevaisuutta sellaisille oluille, jotka ovat erityisen kalliita valmistaa. 

Eivät ne mihinkään kokonaan häviä tietysti, mutta syrjäytyvät markkinatalouden tylyyden edessä kuin kainuulaiset poikamiehet. Jotain tulee tilalle. Kaikki perusbissen juojat, joita ärsyttää nenä-lasissa-päsmäröinti tietysti siunailevat, että jes, nyt ne kaikki hifikalja-teeskentelijät viimein tulee takaisin tolkun keskaritielle.

Niin, onhan sitä halpaakin olutta. Varmaan sinnekin on siirtymää, mutta perus-kurjalaan vaihtaminen on kuitenkin käytännössä sama asia kuin olutharrastuksesta luopuminen ja joillekin periaatteellisille craft-panimoiden tukeminenkin on tärkeää (sitäpaitsi myös "halpa" olut kallistuu koko ajan, erinäisistä juomamarkkinallisista syistä). Siksi syntyy kysyntää oluille, joita ostavat ne, jotka edelleen haluavat jatkaa (craft-)olutharrastuksen parissa, mutta vähän vähemmällä rahalla.

Mikäs se sellainen olut on?

Tämän vuosisadan kaljatrendithän tulee Amerikoista. Niin tässäkin. Siellä on nimittäin kerrankin kai ihan oikeasti nousussa yksi usein manattu oluen suunta. Suosion väitetään olevan (osittain toki onkin) sen perua, että ihmiset alkavat olla kyllästyneitä makean övereihin tyyleihin ja tällainen kuivempi kummasti houkuttaa. Yhtä iso syy on kuitenkin siinä, että hillitysti humaloidun keskivahvan sellaisen tekee ja myy selvästi halvemmalla litrahinnalla kuin sen QDH mango-luomuvanilja-kultahile-smoothie TIPAn.

Eli mikä? Noh,

Vaikuttaa siltä, että...

(mitä sä nyt... hei, älä viiti)

...vuosi 2023 on...

(älä sano sitä, oikeesti)

...vihdoin...

(hävettää)

...vuosi, jolloin...

LAGER TEKEE PALUUN!

Sanoin sen. Tarkoitan tällä tosin nimenomaan ns."craft-lageria" ja tätä harrastajaporukan suuntausta. Ei se peruslager mihinkään ole koskaan mennytkään, se pysyy uomassaan. 

Nyt jos olen oikeassa, niin voin sitten sanoa, että minähän sanoin. Mutta koska olen useimmiten väärässä, niin voitte sitten haze brot kiittää, kun manasin tällä sen lagerin paluun kumoon. 

Ja jos ydinsota alkaa naapurista, niin voidaan sitten yhdessä tynnyrinotskin äärellä miettiä, että ajatelkaa miten joskus oli aika, jolloin keskusteltiin jostain niin turhanpäiväisestä kuin oluesta.

---

PS: Jos tekee mieli sanoa, että "käytät hazyjä överin ja seitsemän euron tölkkiä kalliin esimerkkinä, eli et oo överiä tai kallista nähnytkään" niin olenpas, mutta todistat vain pointtini. Jos hazyt ei vaikuta oluina övereiltä tai seitsemän euron kauppatölkki kalliilta, kannattaa vähän uudelleen kalibroida mittareitaan ja miettiä mihin on itsensä totuttanut.

PPS: Jos jollain meni lopun lagervitsailu ohi, niin suosittelen tutustumaan suurten panimoiden markkinointimatskuihin esim. viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

-----------

*tämä on itse asiassa niin muokannut käsitystä "vahvasta" harrastajien keskuudessa, että epäröin kirjoittaa "supervahvoja". Nykyään joku 13% IS on ihan perushomma, kun takavuosina sellainen oli ääripään poikkeus.

**hei saan sanoo näin, oon iteki