Viimeksi turinoin lagerin vuodesta. Nyt se laitetaan Tuopillisen osalta alulle. Käsityöläisvarasto-oluen vuosi -23!
Sillä mikä ennustus ja arvelu se sellainen on, jota ei yritä itse lietsoa ja manifestoida todellisuudeksi. Tänä vuonna Tuopillisessa tulee siis olemaan erityisen paljon kräft-lagerin arvioita tämmöisissä kokoomapostauksissa, jotta nähdään tuleeko siitä lagerin vuodesta mitään. Käytän sanaa kräft, joka tarkoittaa craftia, mutta ei oikeasti, jotta voin selkärangattomana nilkkinä tarvittaessa luistaa siitä. KRÄFT!
Kaikkea ei tietysti ehdi, joten valikoin niin, että tietenkin pitää olla "lageria" jollain tavoin tulkiten (lageroitua ja/tai pohjahiivaa). Panimoiden pitää olla jollain tulkinnalla "craft" eli vähemmän vuosisataisia perinnepuljuja tai ns. makropanimoita. Sen lisäksi tummat menevät vaaleiden edelle, jos sellaisia tulee vastaan, koska niitä tehdään muutenkin ihan liian vähän. Lisäksi olisi hyvä, muttei pakollista, että kyseessä on lager-vuoden tuote, eli aika uutta pitäisi olla ja itselleni uudet menevät lisäksi tuttujen edelle. Alkuvuodesta tietysti vähemmän tämän vuoden tuotantoa ja jotain vanhoja melkein kaikille tuttujakin tulee, sillä niitä on jo tuolla kaapissa venailemassa. Tällä kertaa en erityisemmin suosi kotimaisia, mutta arvelen, että silti niitä valtaosa tulee olemaan.
Näitä tulee nyt sitten tasaisen epätasaisesti vuoden mittaan.
Teen Helles-sarjan tyyliin koko vuodesta listan, jossa ei tietenkään ole mitään järkeä oikeasti, mutta ranking-listoja on hauska tehdä.
Great Notion Ledge Bier
Pieneen oli tullut Oregonin maineikkaasta olutkaupungista Portlandista pilsneriä, Great Notion panimolta. Itselleni uusi panimo, portlandilaisia ei liiemmin kaupoissa näe muutenkaan, olut oli aika tuoretta ja pilsnerhän olisi just paras tapa tsekata panimon taso. Mutta jumalauta yli 12 euroa tölkki! Tämä on jo aika pöyristyttävä hinta neljän desin tölkistä kauppavahvuista vaaleaa lageria.
Niin ostin sen sitten tietenkin. Vaimo arveli mielenterveyteni laatua. Itsekin kyllä.
Yleensä jätän tämmöiset kommentit arvion jälkeen, mutta ei, tämä ei ole hintansa väärti. Ei tietenkään ole. Vaikka tämä olisi paras pilsner mitä on ikipäivänä missään tehty, se ei olisi tämän hinnan arvoinen. Ostin tämän lähinnä koska välillä on hyvä olla tietoisesti idiootti, niin kauan kuin ei vaaranna kenenkään henkeä ja toisaalta perverssisti kiinnosti, onko tämä ylipäätään edes hiukan hyvää tämmöiseen hintaan.
Tölkityspäivä syyskuulta, eli nelisen kuukautta vanhaa maistaessa. Se on melko tuoretta, etenkin kun kyseessä on olut toiselta puolelta palloa*. Pilsner ei nyt niiin tarkka ole tuoreudesta kuin IPAt tai hazyt, mutta kyllä sekin tuoreudeusta paljon hyötyy. Pien on tällännyt maahantuontitarraan päiväyksen 15kk päähän tölkityksestä. Johan nyt on venytetty pitkälle. Tämmöinen hinta on aika typerä jo ihan tuoreellekin pilsille, mutta yli vuoden ikäiselle se olisi ihan vitsi.
Saksalaistyylinen pilsner sanoo olevansa. Humalointi Saazilla ja Hallertau Mittelfrühilla. Maltaana pelkkä pilsnermallas.
Hyvin vaalea, oljenkeltainen olut. Ihan hitunen usvaa. Iso kaunis vaahto. Ruohoinen raikas tuoksu, pientä viljaista pils-mallasta taustalta. Aivan aavistus märkää koiraa.
Puhdas, kuiva. Maltaisuus on täysin eleetön, aavistus makeutta maltaasta ja viljan vivahde. Siihen rapsakka yrttinen peräkärry. Hyvin kuiva.
Ihan kiva, erittäin rapsakka ja raikas pils. Vähän jo liiankin kuivaksi vedetty. Maltaasta saisi enemmänkin irti, jos sitä haluaisi käyttää. Toivon, ettei craftlagerin vuosi -23 tarkoita sitä, että pilsnerille tehdään sama kuin IPAlle: Häivytetään mallas siitä niin hyvin kuin voidaan.
Sijoittuu vuoden listalla ensimmäiseksi. Koska on ainoa tähän asti.
Whiplash Blue Ghosts
Ostin samalla reissulla sitten irlantilaisenkin craft-pilsin. Saksalaistyylistä sanoo tämäkin olevansa. Tämä puolestaan oli jo alennusmyynnissä, sillä tölkin parasta ennen päivä on jo parin viikon päässä. Silti ihan hinnakas tämäkin pilsiksi oli. En muista tarkkaa hintaa, mutta jossain kuudessa eurossa se huiteli.
Saksapils. Maltaissa mukana pilsnerin lisäksi hitunen carapilsiäkin. Humalat perinteikästä mannermaista Saazia ja Hersbruckeria. White Labsin bock-hiiva. Erittäin peruslinjalla siis.
Hyvin vaalea, samea. Raikas, yrttishumalainen meno, kevyesti hedelmäinenkin.
Erittäin kepeä, aivan hitusen vetisen puolella, mutta ei haitaksi asti. Suodattamattomuus vie hieman tuntumasta kuulautta, tulee sellainen aavistuksen kellerbiermäinen fiilis. Hyvä maltaisuus, joka tukee oluen olemusta, ilman, että vie raikkautta. Tähän suuntaan se minun makuuni pitääkin olla. Maussa päällimmäisenä kuitenkin humalan kevyttä sitrushedelmäisyyttä. Ei jenkkihumalien tyyliin, vaan hillitympänä. Sitä tukee raikas yrtti. Katkerot tasapainossa ja jatkuvatkin pitkään. Loppumakuun nousee myös vähän sokerinenkin makea tärähdys, vaikka kokonaisuus pysyykin toki saksapilsin kuivana.
Ihan jees. Parempi kuin toi jenkki.
Sanotaan nyt vielä kerran, että en sano, että pilsin pitäisi olla erityisen halpaa, mutta en oikein keksi mikä siitä niin erityisen kallistakaan tekisi. Kylmäkypsyttely joo, mutta ei se tarpeeksi selitä.
Ohi Great Notionin.
---
Seuraavaksi vielä pari kotimaista craft-lageria. Se aina jännittää.
Ai miksi?
Noh, pahoittelut nyt suomalaiset pienpanimot, mutta kokemuksen kimeällä falsetilla on sanottava, että oli miten tahansa laadukkaana pitämäni kotimainen pieni panimo, niin aina vähän jännittää onko olut edes etäisesti kunnossa kun kyseessä on vaalea lager. Koska... noh, se niin monta monta monta kertaa ei ole ollut. Vaikka taso on viime vuosina paljon parantunut, kammo ei ole kaikonnut. Huojennus, tyytyväisyys ja ansaitsematon ylpeys toisaalta ovat sitäkin suurempia kun asiat on hoidettu kohdalleen.
Orava Brewing Pils? Yes Plz!
Tämä tarttui mukaan lähikaupasta. Orava on suhteellisen vieras panimo itselleni. Olen tainnut muutaman maistaa ja viimeisimmästä on aikaa.
Parasta ennen 1.3.23 eli kahden ja puolen (edit:) puolentoista kuukauden päässä.
Oljen vaalea, samea. Iso vaahto, joka lähtee suht nopeasti. Kaadoin kyllä myös vähän päin persettä, koska ei nyt voi muistaa kaato-operaatiota, minkä on opetellut ja opettanut.
Tuoksussa viljaista mallasta. Kevyttä märkää koiraa. Tyylille aika epätyypillisen sitruksinen humala, mutta se on suht mietona taustalla. Humalan aromit muutenkin kovin kevyet.
Reilun pistävät hiilihapot, hyvä runko. Suodattamattomuus taas vie sinne kellerbierin suuntaan fiilistä. Maku on puhdas. Suht viljamaltainen, pientä paahtoleipää, kevyt makeus. Humala ei juuri makuna juhli, mutta katkerona tulee sitten ihan täräkkä päräys. Tasapaino oikein toimiva.
Puhdas, raikas, ihan jees. Ilmeettömyydessään ja eleettömyydessään meinaa antaa hiilihapoille niin paljon tilaa, että vierähtää mallasvissyksi. Jälkimaussa katkerot ja maltaisuuskin väijyvät sen verran, että positiivinen kokonaiskuva kuitenkin. Se jokin tästä kuitenkin jää uupumaan.
Setin pohjalle, mutta ei haukuilla.
Kahakka Dry Hopped Lager
En ole ihan varma olenko tätä ennen juonut yhtään Kahakan olutta. Enintään jonkun joka ei jäänyt mieleen. Olut on nimensä mukaan kuivahumaloitu lager, mutta tarkentaa tölkin kyljessä olevansa "Mandarina Helles". Ei siis pils ja humaloitu Mandarina Bavarialla ja Idaho 7:lla, molemmat mandariinimäistä aromia korostavia humalia. Etiketin kuvassa onkin ukko mandariini kädessään.
Päiväys 0523. Sain internetseistä sanan, että päiväys on vuoden, eli tämä ei ole edes erityisen tuore vaan yli 8kk vanha.
Se onkin vähän helvetin iso ylläri. En nimittäin kiinnittänyt niin huomiota etikettiin ennen arviota ja se alkoi voimallisella tuoksulla, joka hyökkäsi aika puskista. Appelsiini! Mandariini! Jessus, että on selkeä aromi. Ei mikään parfyymisen aromikas, mutta hyvin hyvin selkeä. Piti ihan tarkastaa, onko tähän lisätty jotain hedelmää. Ei ollut. Ensimmäistä kertaa *todella* huomaan mistä Mandarina Bavaria saa nimensä. Paljon muuta en sitten meinaakaan huomata. Kevyttä havua. Ehkä pientä paahtoleipää, mutta menee jo mielikuvittelun puolelle.
Pehmeä, puhdas. Erittäin vedettävä, maltaisuus tuntuu pehmeänä tyynynä. Katkerot ovat miedot kuten tyyliin kuuluu. Riittävästi kuitenkin, erinomainen balanssi ja tekee mieli seuraavaa hörppyä. Kuivahumalointi on sitten huomattavan runsas, mikä tietysti ei kuulu perinteiseen hellesiin. Perinteinenhän tämä ei tietty missään nimessä väitäkään olevansa. Se tuo todella hyvän omaperäisen kulman helles-menoon.
Onpas onpas! Tämähän on aivan helvetin hyvä! Hitto, olisinpa ostanut useamman.
Koko vuoden kräft-lager-skaala
1. Kahakka Dry Hopped Lager
2. Whiplash Blue Ghosts
3. Great Notion Ledge Bier
4. Orava Brewing Pils? Yes Plz!
*Esim. jotain Jeveriä, joka on Saksassa juotuna hiton hyvää, ei tunnuta millään saavan maahan alta kuuden kuukauden ikäisenä vaikka matka on vain Itämeren yli. Puhumattakaan siitä, että sitä ymmärrettäisiin tuoda valolta suojattuna tölkissä (ihan vain vittuil... kommenttina Beverage Partners Finlandille).
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.