"Aina kun puhun kräft-lagerin vuodesta -23, tekee mieleni huutaa!"
Viimeksi oli kaksi ulkomaista ja kaksi kotimaista. Nostetaan kotimaisuusastetta yhdellä oluella tälle kertaa.
CoolHead Vamos!
Tölkki sanoo, että "mexican lager" joka antaa odottaa Solin ja Coronan tapaisia superhelppoja vetolagereita. Humalana on tosin Motueka, jolla on kuulemma haettu sitä limeä mitä noiden biitsilagereihin aina survotaan pullon kaulaan. Maltaan lisäksi maissia mukana.
Olutta on tehty ensi kerran jo maaliskuussa -22, eli ihan uutuudesta ei ole kyse. Uudempi erä kuitenkin. Tölkki on panimon kaupalta ostettu ja juotaessa n. 2 kk tölkityspäivästä, eli hyvin tuoretta.
Vaalean keltainen, samea. Nopeahko vaahto, mutta puoli sormellista jää pitkäksi aikaa.
Etäisesti viljaista makeutta, raikkaahko kepeän sitrushedelmäinen humalointikin pyörähtää tuoksussa, sanotaan nyt limeksi. Ihan sataprosenttisen puhdas tuoksu ei ole. Taustalla on kevyttä taikinaista muovailuvahaa, paperia, aavistus keitettyä juuresta. Toisin sanoen pientä hapettumista ja hyvin kevyt dms, jonka tämmöisessä lagerissa vielä sulattaakin. Vikaa, mutta sen verran minimaalista vikaa kuitenkin, että kokonaisuus pysyy oikein raikkaana.
Hyvin kevyt. Vähän vetinen oikeastaan. Suodattamattoman oluen pehmeyttä myös. Maku on kevyt maltaan ja maissin makeus ja siihen vastapalloon selvä katkerointi, jossa loppumaussa samaa kepeää limemäistä hedelmää kuin tuoksussakin. Mieto katkertointi toki, mutta jopa turhankin voimakas tyyliin nähden, koska jotain Corona-henkistä liruahan tällaisilta odottaisi. Kun olut hieman lämpeää, makeus ottaa ohjia tasapainolta ja paras raikkaus kärsii.
Ihan kiva. Juotava helppo raikkaahko lager. Eihän tämä hirveän mielenkiintoinen ole, mutta eipä tällaiselta sellaista odotakaan. Varmasti hyvin lähellä sitä mitä on tekiessä haettu.
Hiisi Päivä
Onkin pitkä aika kun olen viimeksi Hiiden olutta juonut. Liekö jopa ennen taukoa eli vuonna 2021? Hiisi on kuitenkin ollut aina yksi lempipanimoitani Suomesta niin sehän on suorastaan väärin. Alkosta löytyi maistoon Päivä -niminen vaalea bock.
Vaalea bock ei ole mitään lempityylejäni, se tuppaa helposti olemaan kovin alkoholinen ja sellainen viinalagermainen. Hiidellä on toki puikoissa Hüffnerin Matthias, joka saksalaissyntyisenä panimomestarina hanskaa just nämä saksalaiset tyylit erityisen hyvin. Olen Bryggeri Helsingin vuosista asti pitänyt Matthiaksen "tasapainoaistia" maan parhaana, niin herkälle rajalle tuotokset usein osuvat.
No niin, höpötykset sikseen. Olut on kultainen, lähes täysin kirkas ainakin siihen asti kunnes vahingossa lirautan millilitran sakkaa mukaan ja se menee kieriskelemään sekaan. Iso kestävä vaahtohuppu.
Tuoksu on raikas ja melko mieto myös. Makeaa maltaisuutta kevyellä paahtoleivän vivahteella toki löytyy ja hyvin kevyt raikastava humalaisuus, lähinnä epämääräistä mausteisuutta pienellä kukkaisella taustavivahteella. Oluen lämmetessä alkaa tulla pientä epäpuhtautta, kevyttä hedelmää ja neilikkaa, jopa kuminauhaa. Voivat olla tosin osin humalankin suunnalta, eivätkä ole varsinaeisesti epämiellyttäviä touoksuja, että varsinaisesti suuresti häiritsisi, mutta lagerissa toki vähän riitasointuna tuntuu.
Keskipaksu, puhdas. Melko kuivahko. Maussa lisää samaa makeaa maltaisuutta, josta aukeaa syvyyttä paahtoleipämäisemmän maun kasvaessa sekaan. Loppua kohti mallas antaa tietä melko selvälle katkeron puraisulle, joka jatkuu pitkälle jälkimakuun mausteisuutena. Tyylinörttinä katkeruus on jopa liian kova, mutta mitäpä tuosta kun hyvältä maistuu. Toista kulausta huutaa.
Oikein kiva, vahvuutensa nähden erittäin juotava vaalea lager, ilman mitään häiritsevää alkoholisuutta. Tuoksun kevyt häirä ei onneksi häiritse itse nautintoa.
Tsekkasin tuon katkeroinnin ärhäkkyyden takia IBU-lukuja. Tässä on pullon mukaan katkeruutta laskennallisesti 29 IBUa, joka on sellainen mitä saksalaiselta bockilta odottaisikin. Mutta Alkon labran tutkima todellinen lukema onkin selvästi korkeampi 50, mikä selittää miksi tämä tuntuu bockiksi jopa liioittelevalta.
Fuerst Wiacek Berliner Landbier
Hetkeksi mualimalle. Fuerst Wiacek on Pienen maahantuomia panimoja ja sieltäpä tämäkin löytyi. Tölkitetty 6.9.22 eli juodessa 5kk vanhaa. Hintaa en muista, kallista kuitenkin koska Pien.
Berliiniläinen craft-panimo on tehnyt kellerbierin. Nimi "Berliner Landbier" kääntyy karkeasti oksymoroniksi "berliiniläinen maalaisolut". Landbier tarkoittaa käytännössä samaa kuin kellerbier, eli zwickl, eli zwickel. Toisin sanoen (vaaleaa) suodattamatonta lageria. Mitään erityistä berliiniläistä kellerbierin tyyliä ei tietääkseni ole olemassa.
Vaalean kultainen, sameahko. Tuoksu on tuttavallisen saksalainen. Raikas ja yrttis-jalohumalainen, kukkainenkin. Hyvin klassisissa tunnelmissa tuntuu menevän Berliini-craftin landbier.
Kevyehkö ja hyvinkin ohut, helposti menevä, muttei nyt varsinaisesti vetinen. Siinä rajalla kuitenkin. Hiilihapot melko mietoja tyypilliseen saksalageriin nähden ja siksi tuntuu aluksi vähän veltolta, kunnes tajuaa, että tämä kuuluu asiaan. Maussa on selkeä viljainen pilsnermallas ja makeutta. Hieman sokerinen makeus syleilee humaloinnin kukkaisuutta ja pientä limemäistä tausta fiilistä. Katkerot ovat hennot, juuri tasapainoksi riittävät. Loppumaku on kuivahko, eikä humalointikaan jää liian pitkäksi aikaa asumaan suuhun. Voisi silti olla kuivempikin, isommissa määrin sokerinen makeus käy hieman kuluneeksi läpäksi. Pehmeä, helppo vetää ja halajaa toista ryyppiä edellisen perään, eli siinä mielessä toimiva.
Ihan menevä, juohan tätä, mutta vähän makeahkon veltto jotenkin kokonaisuutena. Itse asiassa muistuttaa yllättävän paljon tuota CoolHeadin Vamosia. Hitusen sitä parempi.
Maku Horisontti Pils
Tämä löytyi ihan maitokaupasta. Maku on hyvä ja aliarvostettu panimo. Minulla on toki yksi panimon osake vuosien takaa, joten olen tietysti räävittömän puolueellinen jos oikeilta ihmisiltä kysytään. Mutta ei se nyt oikeasti hirveästi vaakakupissa paina (minulla on myös muutama Olvin osake ja Tuplapukki on kuulkaa silti aika paskaa).
Eniten tykkään Makusta siksi, että Maku on puurtanut tehdä olutta hyppäämättä liian suinpäin mihinkään trendikelkkaan ja alkoi jopa kovimman hazybuumin aikana tehdä yhä enemmän lagereita. Lisäksi tekevät cask-olutta. Arvostan sellaista (vaikka kyllä kai ne hazynkin teki).
Horisontti Pils sanoo olevansa "rapsakka lagerolut" ja tölkin teksti tarinoi jostain höyryveturitulevaisuudesta pilsnerin alkuajoilta. Se vetää tietysti mielen jotenkin Urquellmaisempaan tsekkipilsin suuntaan. Katsotaanpa.
Kultainen, samea. Raikkaahko tuoksu. Mannermaisissa tunnelmissa. Pientä muovailuvahamaista taikinaa häirikkönä tunkastamassa kokonaisuutta. Muuten hyvä pirtsakka, kukkainen ja kevyen lime-sitruksisen humaloinnin tukema viljainen hento tuoksu.
Kevyt, olematta vetinen. Pehmeä ja miellyttävän juotava. Viljaista maltaan makeutta, joka meinaa mennä sokerisenkin puolelle. Pahimman ylilyönnin taklaa onneksi tueksi tuleva kukkainen humalan maku. Loppu saisi kuitenkin olla vähän kuivempi niin dokabiliteetti kasvaisi hieman. Katkerot eivät tule sloganin mukaisen rapsakkuutena vaan hitaammin kasvavana jälkimaun karheutena. Terävämpää puraisua arvostaisi. Ei kuitenkaan mitenkään huono olut, oikein juotava.
Koko vuoden kräft-lager-skaala
1. Kahakka Dry Hopped Lager
2. Whiplash Blue Ghosts
3. Great Notion Ledge Bier
4. Maku Horisontti Pils
5. Hiisi Päivä Bock
6. Fuerst Wiacek Berliner Landbier
7. CoolHead Vamos!
8. Orava Brewing Pils? Yes Plz!
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.