Schilling Modernism
New Hampshirestä pienestä Littletonin pitäjästä Vermontin rajalta tulee Schilling Beer, joka ottaa inspiraationsa pitkälti Euroopan perinteiden suunnalta. Mukaan mahtuu tietenkin tsekkilagerit, joista tämä "Modernism" edustaa tsekkiläisen mustan lagerin eli cernen suuntausta. Tölkki lähti mukaan New Yorkin reissulta City Swiggers kaupasta, juodessa pari kuukautta vanha tölkitys. Hinnakas tietysti kun piti irtotölkkinä ostaa, eli päälle kuusi taalaa tölkki (kuvan hintalappu on veroton). Panimo on itselleni aiemmin tuntematon. Sivuilla tosin löytyy outo kategoria "russo-scandinavian inspired ales" jossa sitten on vain imperial stoutia ja itämeren porteria. Pitäsköhän lähettää tyypeille sahtia ja maltöliä...
Hyvin tumma ruskea. Kaunis suuri ja kestävä vaahtokukka. Hieno, suklaisen maltainen tuoksu, juonikkaampaa pussitupakkamaista kujeilua myös seassa. Tuhkakuppiakin. Hyvin kevyttä humalaista yrttiä, raikkaudeksi. Suussa kepeä, vähän liiankin kepeä. Mallasleipäinen, tummasuklainen tunnelma ajaa makua. Aivan hento hyvin tasapainotettu yrttinen katkerontäräys loppuun ja hyvin loppumakuun nousee myös sitä leipää tueksi. Erittäin juotava, toista huikkaa huutaa.
Oikein jees tumma lagerhan tämä on. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä, mutta erittäin tasokas ja puhdas. Jos oikein tyylejä nussitaan niin cerneksi odottaisin vähän enempi paahdetta makuun. Jotenkin tuntuu, että sokkona arpoisin tämän saksalaiseksi dunkeliksi ennen mustaa tsekkiä. Erot ovat toki aika nimellisiä muutenkin noiden välillä, niin ei siihen nillitykseen ehkä kannata lähteä, mutta lähdinpä nyt kuitenkin.
Oikein hyvä, mutta jää hitusen kovimmasta kärjestä.
Nailo Czechmate
Oulun Naïlo on jäänyt suht satunnaiselle tutustumiselle, kun en ole ollut ihan satasella vakuuttunut panimon laatutasosta aiempien perusteella. Otin kaupasta kuitenkin tämmöisen matkaan, jonka olen ehkä juonut joskus aiemminkin. Nyt oli kuitenkin aika tuoretta tarjolla, tai sitten ei. 10/23 päiväys tötsässä. Puolen vuoden päiväyksillä alle kuukauden vanhaa nauttiessa, vuoden päiväyksillä 6kk lisää. Tuskinpa sitä pilsiä nyt puolella vuodella... noh, tiedä näistä.
Tölkki oli ollut jääkaapissa vuorokauden aloillaan, mutta avatessa olut kuohui voimalla ulos. Saatana.
Suodattamatton sameahko kultainen olut, vaahto on aika hätäinen, mutta kuohuilu ei ehkä oikein tarjonnut parasta mahdollista esitystä siitä. Raikasta Saazin mausteisuutta löytyy heti tuoksusta, diasetyyliä myös kuten asiaan kuuluu. Maltaisuus on ensi kärkeen taikinaisen mähkän puolella, mutta piristyy nopeasti onneksi. Aavistus sitä mähkää sinne taustalle kuitenkin jää. Ei onneksi mitään jälkikäymisen käryä kuohumisesta huolimatta.
Pehmeä ja juotava, aika erinomainen suutuntuma. Maku noudattelee tuoksun yksinkertaisia linjoja, paitsi, että loppua kohti jotenkin heikosti kuivakan kulman ja katkerot tunkevat ensi alkuun ilman tukea epämiellyttävästi esiin. Liekö sittenkin jälkikäynyt? Sitten sekin vaiva vähän häviää toisella siemauksella. Outoja pikkuvikoja. Ihan juotavaa tavaraa silti, mutta voi perhannus miten ärsyttää kun aistii kuinka erinomainen olut olisi ollut taustalla.
No tietoa ei ole, mutta vahvalla luulolla ihan sataprosenttisessa kunnossa tämä ei kuitenkaan ole vaikka alla piileekin jopa erinomainen tsekkipils. Ja ihan luuttuamisvaivasta rankaisen, kyrpii tämmöiset kuohut. Tämä olisi ollut heittämällä top kympissä ilman ongelmia.
Etko/Salama Lubricator
Helsingin Etko ja Espoon Salama tekivät collabona doppelbockin, jota ei voi oikein pitää kummankaan panimon leipälajina. Ihan ensimmäisenä golf-taputukset ihan helvetin hyvästä doppelbock-nimestä* panimoille. Lubricator. Höhö!
Maistoin tämän jo aiemmin hanasta ja totesin ihan ok kamaksi, mutta otetaanpa tölkistäkin. Tämä on odottanut jääkaapissa kuukausitolkulla juomistaan. Hankin tämä ihan panimotuoreena, mutta ei ole jotenkin osunut hyvää saumaa tätä ennen. Tölkitetty siis tammikuussa, mutta eipä sillä doppelbockissa mitään väliä ole.
Tumman ruskea. Vaahto häviää *heti*. Edes lutraamalla ei saa kukkaa tehtyä. Olut poreilee kyllä kuin siinä olisi isostikin happoja, mutta näyttää sitten lähes hapottomalta lasissa. Kummallinen keksintö. Ei lupaa kovin hyvää. Tuoksussa makeaa karamellia, mallassiirappia, liköörikonvehtia. Ihan kiva tuoksu, ei valittamista.
Täyteläinen, mutta vähän liukas suussa. Hiilihappojakin on ulkonäön oireilusta huolimatta oikein sopivasti. Voimakkaan maltainen tietysti kuten pitääkin, sellaista livakan leipäistä ja suklaista menoa, joka kaartuu sitten aika vahvasti tikkunekun puolelle. Humalaa lähinnä juuri tasapainoksi. Suomipanimoiden vakiomörkö muovailuvahakin taustalla, mutta pitää hakemalla hakea. Makeaa karamellisempaa menoa on vähän turhan paljon, että olisi mikään lajinsa huippu, kaipaisin pehmeämmän mallasleipäistä otetta, mutta ei missään nimessä erityisen huono tai mitään, vain aika mediokrator.
Olarin China White
Minun ei pitänyt ottaa tätä alunperin mukaan koko settiin. Ajattelin kun heti alkuun tuli niin monta "hei-me-kräftitkin-osataan-lagerit" -tyylin superkevyttä vetolageria, että ei nyt enää tämmöstä joka on vielä pahemmin sellainen. Olari on hyvä, mutta riisilager, niinku kamoon.
Mutta join tämän käväistessä Olarilla panimon baarin hanasta. Ja sitten muutamaa viikkoa myöhemmin ostin sitä kaupasta kotiin. Ja sitten ostin sitä taas kotiin. Ja nyt ostin olutta taas kotiin. Yli viiden euron riisilageria. Mitä helvettiä? No kun teki mieli just tätä olutta. Kai tämä on arvioitava kun näkyy olevan nimi-inspiraationsa tasolla koukuttavaa kamaa (china white on posliinin valkoinen ja etikettikin on posliiniteemainen, mutta jokainen 80-luvun poliisielokuvia katsonut tietänee mitä sillä oikeasti tarkoitetaan...).
Hyvin vaalea, kirkas lager, pieni vaahto. Tuoksu varsin mieto, raikas kuitenkin, pientä jyvää sieltä tulee. Suuhun saatua koittaa se, miksi tätä on tullut ostettua. Tämä on hyvin kevyt, erittäin vedettävä, mutta jollain ilveellä tämä ei silti ole vetinen. Kevyt runko pitää koko matkan. Olut on raikas, virkistävä, todella upeasti tasapainoinen.
Ai miltä se maistuu? No ei kovin vahvasti miltään. Kevyt maltaan tuhahdus ja kevyt humalan kohahdus siihen vastapainoksi. Sen verran enemmän humalaa kuin jossain Budissa, että olut tuntuu rapsakalta ja terhakalta. Tämä on janonsammutusolut, sellainen suun puhdistaja hazyjen ja stoutien väliin. Ja aivan totaalisen virheetön ja raikas semmoinen onkin.
Tuntuu irstaalta melkein sanoa, mutta tämä on yksi parhaita kotimaisia vaaleita lagereita tällä hetkellä. Näin kevyen oluen näin upea tasapainotus ja puhtaus on pieneltä panimolta suoritus itsessään. Joo, otan mielummin kunnon pilsin tai vähän mielenkiintoisemman humaloinnin vaaleaan lageriin, mutta hämmentävästi joskus tällaistakin kaipaa. Kärjen lähelle.
Koko vuoden kräft-lager-skaala
1. Suarez Family Qualify Pils
2. Himo Tumma Tunti
3. Kahakka Dry Hopped Lager
4. Hagström Groß Pilsner
5. Schilling Modernism
6. Olarin China White
7. Verdant Helles
8. Whiplash Blue Ghosts
9. Suarez Family River Black Lager
10. Stadin Black Lager
11. Great Notion Ledge Bier
12. Maku Horisontti Pils
13. Prykmestar Keller Teer
14. FUKKNICE Eka Kalja
15. Hiisi Päivä Bock
16. Laitila Mosaic Lager
17. Etko/Salama Lubricator Doppelbock
18. Fuerst Wiacek Berliner Landbier
19. Maku Kuura IPL
20. CoolHead Vamos!
21. Naïlo Czechmate
22. Orava Brewing Pils? Yes Plz!
23. RPS Fahrenheit 65° Cold IPA
*Jos joku ei jostain syystä tiennyt, niin doppelbockit perinteisesti nimetään läpi maailman -ator päätteellä. Se on alunperin hatunnosto lajin esi-isälle Salvatorille.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.