2023 - Kräft-lagerin vuosi - osa 10

Karvilan TalentBeer

Vaimoni uunituore firma, Kupsakka Consulting (kaikkiin rekrytointitarpeisiisi, wink wink), käväisi jonkinlaisessa TalentBee-firman verkostoitumistilaisuudessa, josta annettiin mukaan yritykselle brändättyä Enonkosken Karvilan Panimon tekemää TalentBeer-hunajaolutta. Näppärästi minun kurkustani löytyi niille käyttökohde.

Noh, lageria tämäkin on, joten eikun lagerin vuoden kelkkaan.

Tumman meripihkainen, suorastaan punainen olut. Tuoksussa reilusti hunajaa ja suomi-panimoiden yhteistä kaveria eli muovailuvahaa. Muutenkin vähän hapettunut, pahvia tulee. Kukkaista, brittibitterimäistä fiilistä taustalla. Diasetyyliä myös, joka tosin voi olla ihan vain hunajan rasvaisuuttakin. Diasetyyli eli voimaisuus ei siis mitenkään häiritse, enemmänkin tukee.

Keskipaksu, aika suora maultaan. Aika hiilihappoinen. Ihan jees lager, jossa hunajan elementtejä tukena. Puhdas sinänsä muuten, mutta pientä hapettuneisuutta kuten tuoksu antoi ymmärtää. Pääosin toimiva. Katkerointi kevyttä, silti tasapainoista. Jälkimakuun toivoisi vähän raikkautta lisää tai sitten pehmeämmän vähemmän hiilihappoisen kulman. 

Kyllähän tää menee, mutten nyt erityisemmin innostukaan.

Takatalo & Tompuri Kaski Mustakaura

Tämähän voitti Suomen paras olut -tittelin tänä vuonna, joten tottakai se oli otettava mukaan.

Musta nimensä mukaisesta, pieni tiiviihkö vaahto. Lempeän viljainen paahde tuoksussa. Vilja on tässä avainosassa, tämä ei ole vain raakaa kahvista paahdetta vaan siinä on pehmeämpi ulottuvuus taustalla. Se ei silti pullistele stoutmaisen runsaaksi vaan pitää kolean lagermaisen kulman, juuri ja juuri. Suussa meininki jatkuu. Tavanomaisen schwarzbierin kovan lagermaisuuden päällä oleva paahde taittuu kauran ansiosta mainion pehmeästi ja oluesta tulee hyvinkin juotava setti.

Tämä ei ole turhaan Suomen paras olut. Tässä on niin monella taholla tasapaino kunnossa, ettei sitä juuri kärsi moittia. Kyllä, olin itsekin finaalissa pahasti kahden vaiheilla ja siellä oli voimakkaampia, raikkaampia ja humalaisempia, mutta lopulta oli myönnettävä, että ei näin... kauniita. Moni tästäkin tuomiosta on valittanut, tietenkin.

Onko tämä siis heittämällä paras suomalainen lager myös lagerin vuoden listassa? No.... ei. Nimittäin minun mielestäni Himon Tumma Tunti oli parempi kuin tämä ja niin myös Salaman äärituoreena nautittu Riwaka Pils oli elähdyttävämpi kuin Mustakaura. Niitä ei sattumoisin ollut kisassa... Silti, onhan tämä aivan loistava olut. Top viiteen.

Tuju Vuohineuvos

Vaaleaa bockia eli hellerbockia harvemmin näkee. Ainakaan tyyliin nimetysti tehtynä. Vaaleaa viinalageria on toki eri nimillä hyllyt täynnään. Lappeenrannan Tuju puski kuitenkin ulos ihan bockin 6,8% vahvuudessa. Tuju on toki yksi valtakunnan kärkipanimoita, niin tältä voi odottaakin jotain, vaalea vahvahko lager kun ei ole missään tasossa helpoin laji. Heikommalta pienpanimolta odottaisin virhemakuista paskaa ja isolta panimolta viinankäryistä tasapainotonta pissaa. Tai Terveet Kädet -hengessä tasapainoisesti molempia. Tujulta odotan sen sijaan hyvää.

Tumman kultainen, pientä sameutta. Raikas, selvän yrttinen, hieman lakritsisalmiakkinen kulma tuoksussa. Suorastaan yllättävän raikas ja jännittävä. Ihan rehellisesti yksi parhaimman tuoksuisista heller bockeista mitä olen haistanut. Saksalaiset mukaan luettuna. Toki tavallaan "moderni", ei saksalainen näin ronskia humalaa omaansa laittaisi.

Pehmeä, täyteläinen runko. Upea tasapaino. Pehmeän pullahtava runko, jossa leipää, kevyttä makeutta ja sen päälle kaunis, erittäin kaunis humalan puraisu. Ei liikaa ylikatkeraa jälkikarheutta, ei mitään maltaan äitelyyttä jälkimakuun. Vain kevyttä sitruunankuoren häivähdyksiä laskevaa rakuunaista yrttiä. Loppuun aivan häivähdys alkoholia ja lämpöä. Näin.

Olipas kaunis tuote lajissaan. Aivan kärkisijoille, ainoana rokotuksena henkilökohtainen preferenssi: Tykkään itse kevyemmästä ja tummemmasta enemmän, joten kommentteihin voi lisätä muutaman kehun jos siltä tuntuu.

Hangaround & Nobody Jaromir Lagr

Sori nimimaakari Tuju, tässä on vuoden paras bissen nimi. Naurahdin kaupassa ääneen kun näin. En tiedä jääkiekon takatukkalegendan olutmakua, mutta koska ukko on tšekki, niin varmaan pilsneri maistuu. Jyväskylän kiertolaispanimo on teettänyt olusen UG:lla lohjalla. Sielläpä ne kiertolaiset nykyään usein suorittavat. Parasta ennen on 7/24, eli olisko kolmisen kuukautta vanhaa.

Tumman kultainen, hieman samea. Aika kukkaista ja appelsiinista humalaa tuoksussa, ei mitään perinteisintä settiä siis. Taustalla murakan oloinen vilja, leipääkin. Ehkä diasetyyliäkin, ellen sitten kuvittele vain etiketin tšekin takia. 

Suunmyötäinen ja pehmeä. Erittäin mukava. Mallas esillä lähinnä muhkeuden muodossa rytmiyksikössä, humala on soolokitarassa. Raikasta mandariinista humalaa, pientä greippiäkin purskahtelee. Tuntuva, mutta hyvässä tasapainossa oleva katkerointi loppuun. 

Erittäin hyvä, rapsakka, virheetön ja raikas juomalager. En rehellisesti sanoen odottanut mitään ihmeitä, mutta tämä olisi ylittänyt kovemmatkin odotukset. Ei nyt ihan top-kymppi kamaaa, mutta lähelle!

Cloudwater Piccadilly Pilsner

Lähikaupasta löytyi Pienen maahantuomaa Cloudwaterin pilsneriä. Panimohan on enemmän mehu-ipastaan tunnettu manchesteriläinen ja onkin siinä lajissa huipputekijä. Retrotölkki pisti silmään, joten nappasin mukaan. 

Tölkki sanoo "classically hopped", sivuilla taas kerrotaan, että klassiseen humalointiin kuuluu mm. Chinook ja Mosaic. Eli ei tässä nyt sittenkään ehkä mitään saksapilsiä tavoitella. Mukana on myös vehnää ja kauraa. Tölkitetty heinäkuun lopulla, eli kaksi ja puoli kuukautta ikää.

Erittäin vaalea, keltainen. Sameutta on. Kaunis kukkurainen vaahto. Tuoksu ei itse asiassa ole mikään erityisen hyvä. Ylipäätään tuoksu on hyvin mieto, mutta siinä on vähän märkäkoirainen taustakäry. Ironista kyllä, just semmonen ison panimon liian pitkään kaupassa seisoneen hapettuneen oluen käry. Viljaa taustalla, näkkileipää. Kevyttä sitrusta, jotain epämääräistä persikkaakin sieltä tulee, lienee Mosaicin ansiota. 

Erittäin kevyt, juotava, mutta ei silti vetinen. Hieno tasapaino siinä mielessä. Luultavasti kauran tuoma pyöreys pitää kokonaisuuden tosi hyvin kasassa. Se kyllä vehnän kanssa tuo olemukseen myös tietynlaista vehnäolutmaista pehmeyttä, joka vie ajatusta pois pilsnerin kuulaudesta. Vehnäleivän kaverina pientä vähän epämiellyttävän sokerista makeutta, siihen sitruksinen terhakka katkero, joka on myös varsin mukavasti raikas toisin kuin tuoksu antoi odottaa. Hyvin kuiva lopetus.

Ihan ok, ei sinällään mitään isompaa moitittavaa kuin tuoksun  mutta panimon tietäen vähän pettymys. Hintaansa nähden (miltei 7€ tötsä) ei juhlittavaa. Keskiseuduille listassa. Olen huomaavinani tämän tyylisissä hyvin vaaleissa ja kevyissä craft-pilsnereissä jonkinlaisen trendin. En ehkä ole sen suurin ystävä, vaikka toki nämä ihan juotavia ovat. Vieläkin pelätään mallasta.

Koko vuoden kräft-lager-skaala

1. Suarez Family Qualify Pils
2. Himo Tumma Tunti
3. Salama Riwaka Pils
4. Takatalo & Tompuri Mustakaura
5. Kahakka Dry Hopped Lager
6. Tuju Vuohineuvos
7. Mufloni Mosaic Lager
8. Hagström Groß Pilsner
9. Schilling Modernism
10. Olarin China White
11. Verdant Helles
12. Whiplash Blue Ghosts
13. Newbarns Super Gold
14. Hangaround & Nobody Jaromir Lagr
15. Moon Lark Bench
16. Olarin Pronto? Prego!
17. Suarez Family River Black Lager
18. Stadin Black Lager
19. Great Notion Ledge Bier
20. Maku Horisontti Pils
21. Tuju Assmonkey
22. Cloudwater Piccadilly Pilsner
23. Prykmestar Keller Teer
24. Stigbergets Vinterbloss
25. FUKKNICE Eka Kalja
26. Mallassepät Solita Soliday
27. Hiisi Päivä Bock
28. Laitila Mosaic Lager
29. Karvilan TalentBeer 
30. RPS Naughty Brgr Ja Puita!
31. Kimito Rye Rauch Lager
32. Etko/Salama Lubricator Doppelbock
33. Fuerst Wiacek Berliner Landbier
34. Maku Kuura IPL
35. CoolHead Czech Please!
36. CoolHead Vamos!
37. Naïlo Czechmate
38. Mylläri Svejk
39. Orava Brewing Pils? Yes Plz!
40. RPS Fahrenheit 65° Cold IPA

(huom. setissä ei ole ollut vieläkään yhtään kunnolla huonoa olutta, vähän epätasapainoisia tai tunkkaisia vain, joten listan alapäästäkin kannattaa maistella rohkeasti)