Alkossa taas pruuvattu. Sama proseduuri kuin joka kerta, Miss Sophie. Eli sokkona maistelu ja kommentit jälkikäteen. Oluita oli tällä kertaa vain kolme, joka tosin on kolminkertainen määrä edelliskertaan nähden.
1.
Tumman kuparinen, pientä sameutta. Makean leipäistä mallasta. Tummaa hedelmää, rusinaakin jopa. Hieman karkeampaa mausteista humalaa. Pientä hapettuneisuutta pahvin muodossa.
Suussa lagermaisen kuulas, ohuehko, juotava. Liukkautta myös. Maku on mallasvetoinen, selkeää rouheaa viljaisuutta, ruisleipää, suklaatakin. Aika mukava. Loppuun hyvin tasapainotettu katkero. Kevyt hedelmäisyys tuoksussa hämää, mutta olisiko joku märzen tai mieto bock. Kotimainen. En osaa sanoa miksi, mutta ihan selvästi kotimainen.
Olut: Mallaskoski Harvest Lager
Jälkiviisaat: Kolmen viljan (ohra, kaura, ruis) syyslager. Lähelle meni veikkaus. Ihan onnistunut tapaus.
2.
Ruskea, sameutta on. Ei juuri vaahtoa, mutta voi johtua olosuhteista. Mieto tuoksu. Tummaa maltaista leipäisyyttä tässäkin, kuten myös mausteista humalaa aika mukavan raikkaasti. Karamelliomenaa häivähdys. Toffeetakin? Ehkä menee kuvittelun puolelle se.
Suunmyötäinen, lagermaisen selkeä. Terävähkö katkeron puraisu. Maku myötäilee tuoksua, mutta vielä vähän hennommin. Kokonaisuus on vähän meh, eleetön. Ei sinällään mitään vikaa, mutta mitään ei oikein erityisesti nouse esiin. Siksi ehkä voi löytää ruokapöydässä hyvän kaverin, joka nostaa olutta. Syksyinen menohan tässäkin vähän on. Riistapata? Ryynimakkara? Tämäkin on kotimainen, ehkä jokin dunkel-viritys?
Olut: Fiskarsin Pikkupässi Kekriolut
Jälkiviisaat: Brukettin sivujen mukaan "ruisbock". No lähelle meni sekin. Kotimaisuus näissä tuli jostain syystä kaikissa ihan ilmiselvästi esiin. Mikähän lie sekin? Hankala sanoa. Sama pätee nimittäin myös viimeiseen, kuten tulette huomaamaan. Oluitahan ei maistella yksi kerrallaan ja välissä paljastella vaan vasta lopuksi.
3.
Tumman kultainen, sameutta on. Ovela tuoksu. Viljaista mallasta siinä pääosin, mutta humalat tuntuu erikoisilta, koska sieltä pirskahtelee minttua, ehkä eukalyptusta, olisko joku Ekuanot? Pahvista hapettumistakin taustalla.
Pehmeä ja suunmyötäinen. Erittäin juotava. Hunajakeksimäistä mallasta maussa, tukena kaunis, kevyen aprikoosimainen hedelmä taustalla tukena ja siihen varsin terhakka puraisu päälle. Jälkimaku on vähän sellaisen tympeän katkeron jyräämä ja se latistaa jälkifiilistä. Hiukan pirteämpi tämä voisi siis ehkä olla, mutta ei huono sinänsä. Samaa teemaa kuin edelliset selvästi, joku syyslager. Märzen tai ehkä jopa amber ale? Kotimainen.
Olut: Hiisi Pääpäivä Festbier
Jälkiviisaat: Onko tää nyt Päivä vai Pääpäivä? Pruuvin listassa tämä on Pääpäivä ja baareissa tämä on ollut nimellä Pääpäivä, mutta Alkon sivuilla ja Hiisin sivuilla ja ilmeisesti pullon etiketissä olut on pelkkä Päivä. En tiedä. Festbier joka tapauksessa. Ehkä vähän tummahko festbieriksi, niin vetäisin märzeniksi itse. En tiedä mistä hitosta tuo minttuisuus humalan tuoksusta aivoon tuli, kun ei näy kenenkään muun kuvauksissa sellaista, mutta kyllä se siellä ihan selvästi silti oli. Näin se menee.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.