2023 - Kräft-lagerin vuosi - Osa 11 - Finaali!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, mutta onneksi myös kräft-lagerin vuosi -23.

Tämä on viimeinen kräft-lager-postaus, laitetaan vuosi nippuun. Oluen osalta joulukuu meni aika tiiviisti Pienen joulukalenterin parissa instagrammissa, joten blogin puoli jäi vähän hiljaiseksi. Lagereitakaan ei tullut monia nautittua. Tässä postauksessa olevista kaksi on siis juotu jo tovi sitten sitten ja viimeinen on sieltä kalenterista.

Tornion Panimo Kräft Lager

Tornion Panimo on tehnyt tämän rapujuhlaolueksi, siitä sanaleikki (kräft tarkoittaa rapuja ruotsilla, tuolla rapujuhlien virallisella kielellä, käännösohjelmat tosin kääntää sen syöväksi, joten varovasti sanaleikkien kanssa). En tietysti voinut jättää tämmöistä hyllyyn kun kerran oikein vuoden nimikko-olutta on tehty. Torniohan on ollut ihan ok lagerien kanssa, kun lapparin uusintaversiolla maailmalle aikoinaan pullahti. Vähän laatuheittelyä sielläkin kyllä vuosien varrella on ollut.

Olut seisoi jääkaapissa ainakin kuukauden päivät kun lokakuussa ei ehtinyt ihminen tekemään mitään missään. Rapukaudeksi tehty olut voisi toki tuoreempikin olla, mutta ei tämä nyt ole kuin kolmisen kuukautta rapukauden jälkeen juotu. Päiväys on ensi helmikuulle.

Kaunis kokkareinen vaahto, hyvin vaalea olut, hieman sameutta. Metallisuutta tuoksussa, kevyttä ruohoisuutta humalasta ja pehmeämpää viljaa taustalla. Lievää hapettumista. Ei mikään voimakkaan tuoksuinen, aika peruslager-linjalla tuntuu olevan lähdetty. 

Aika kivan pirteä suussa. Ohut, vetisyyden rajalla hiipivä, muttei aivan romahda altaaseen. Ei olekaan iha peruslager linjalla. Mukavaa raikasta yrttistä menoa. Ei mikään ihan tyypillisin humalointi. Olisiko Sorachi Acea? Makean tymäkkää sitrusta nousee loppuun, limeä. Ei isompaa valittamista, mitä nyt pieni hapettuminen tuntuu tässäkin, mutta ei häiriöksi asti. Varmaan rapujen kanssa oikein jees. Ei ollut tämän kräft-lagerin vuosi, vaan keskitienoille listaa. Tuoreempana olisi varmaan ollut vähän ylempänäkin, mutta ei lähellekään kärkeä.

Maku Festbier Lager

Tarvitsin lokakuussa tuomaritestiin vanhaa päiväyksen ylittänyttä IPAa ja kyselin olisiko Makulla hapantunut sellaista varastoon. Olihan niillä parisenkymmentä tölkkiä, kun neljä tarvitsin. Kiitos (?) vain niistä. Samassa rytäkässä Makulaiset lähettivät kylkiäisenä pari uutuuttaan, jotka sitten seisoivat jääkaapissa ihan liian kauan. Esim. tämä Festbier lager on tietenkin oktoberfestin aikoihin tarkoitettu juotavaksi, mutta meni se joulukuun alussakin. Ikää on kuitenkin alle 4kk, eli ihan tuorehan tämä tällaiseksi lageriksi on.

Perinteistä Baijerilaista olutfestarilageria siis lähdetty hakemaan puolitumman märzenin muodossa. Saksassa Festbierithän kääntyivät vaaleammiksi "vahvoiksi helleseiksi" jo vuosikymmeniä sitten, mutta mielummin sitä aina vähän maltaan luonnetta ottaa mukaan.

Kaunis kuparia lähentelevä väri. Märzeniä tosiaan haetaan. Tuoksussa ikävä kyllä päällimmäisenä muovailuvahaa ja vähän pahviakin. Alla sitten viljaisempaa menoa. Humalat aika kadoksissa, pientä yrttiä ehkä, mutta eipä ne festbieriin niin kuulukaan. 

Vähän turhan ohkainen suussa ja kovahko. Toivoisi pyöreämpää linjaa, koska kaato-oluitahan tällaiset, niiden tulisi soljua kurkusta kuin silkki. Onneksi lopetus on erittäin hyvässä tasapainossa, juuri sellainen, että suu vähän kuivahtaa ja tekee toista hörppyä mieli. Se pieni hapettuminen mikä tuoksussa oli, tulee makuunkin kepeänä pahvisuutena. Pientä ohraleipäisyyttä onneksi irtoaa myös, sitä tässä vähän odottelinkin. Ihan juotavaa tavaraa, mutta ehkä sen muutaman prosentin kymmennyksen vahvempana ja pehmempänä (ja vähemmän hapettuneena tietysti) olisi parempi. Vähän keskitason alle jää.

Whiplash Immolator

Pienen joulukalenterin luukussa 7 oli ilokseni savu-doppelbock irlantilaiselta Whiplashin panimolta. Whiplashin oluet ovat vuosia olleet Pienen vakimaahantuontikamaa. Hyvä panimo, onhan lagerin vuonnakin jo yksi Whiplash top viidessätoista.

"Triple decoction smoked doppelbock" seisoo tölkin kyljessä. Decoction viittaa keittomäskäykseen, eli erityisesti saksalaiseen olueentekoon yhdistettyyn tapaan, jossa mäskin lämpötilaa nostetaan ottamalla siitä pienempi osa sivuun keitettäväksi. Keitetty mäski sitten palautetaan muuhun mäskiin.  Todellisuudessa tässä on tietysti tarkempaakin säätöä, mutta noin karkeasti selitettynä. "Triple" eli keitto on tehty kolmesti. Prosessi on aika pitkä ja raskas, eikä nykypanimot siihen kovin usein lähde koska se ei varsinaisesti ole pakollista. Ennen muinoin näin joutui tekemään sokerin irtisaamiseksi, koska maltaat olivat huonompia kuin nykyään. Keittomäskäys kuitenkin tuo olueen makua, sellaista syvää maltaisuutta, jota ei muuten saa. 

Tämän lisäksi olut on savuolut, mikä sopii toki jouluoluelle tässä Urbockia rakastavassa maassa. Paljon Bambergiin päin nyökkäilyä siis tässä.

Tumman ruskea olut, kaunis toffeen värinen vaahto. Tuoksussa on savua ja runsaasti tummaa leipää, savu tuntuu olevan hyvin talutushihnassa. Suussa täyteläisen pyöreä, erittäin juotava vahvuudestaan huolimatta. Upeaa monitahoista maltaisuutta, mallasleipäinen meininki päällimmäisenä, mutta viljaista rouheutta myös ja pähkinäistä ulottuvuuttakin. Savu ei tule jyrällä vaan kietoutuu hienovaraisesti läpi oluen, jättäen pääroolin maltaalle.

On mahtava olut, top viiteen tämä on pakko laittaa, mutta mihin? Harkittuani asiaa äärimmäisen tieteellisellä musta tuntuu -tekniikalla, nostan kakkoseksi. Sori siitä, kotimaiset.

Miltäs lopullinen lista näyttää?

Hyvältähän se näyttää. Äärimmäisen positiivinen yllätys oikeastaan. Aiempien kokemusten perusteella odotin, että vuosi olisi täynnä viemäriin kaadettavia räkäpäisen huonoja lagereita, koska vähän sellainen maine erityisesti kotimaisella craft-lagerilla päässäni oli. Oikeasti yhtään sellaista ei ollut. Listan  n. viimeistä kymmentä vaivasi lähinnä tunkkaisuus, hapettuminen ja tasapainon puute siinä määrin, ettei niitä oikein lisää olisi halunnut, mutta mitään isoa valmistusvirhettä tms. niissä ei mielestäni ollut.

Kärkikymmenikkö puolestaan on kokonaisuudessaan aivan timanttia. Iloisesti vieläpä valtaosa niistä on kotimaisia! New Yorkista hilaamani Suarez on ehkä osittain matkafiilistelyäkin mutta on se myös yksi parhaita pilsejä mitä olen moneen vuoteen juonut. Immolator onkin käsitelty yllä. Himon Tumma Tunti oli todella positiivinen näyttö Pirkkalan kauppapanimolta. Salaman pils oli suorastaan epäreilua muita panimoita kohtaan, sillä se oli niin tuore, ettei saamassani tölkissä ollut edes etikettiä. Viidenneksi "jäi" Suomen Paras Olut -kilpailun voittaja Mustakaura, ei se syyttä voittanut.

Olisi kiva ollut tehdä jonkinlainen play-off vaikka parhaalle kahdeksalle, mutta mistäpä tänäpäivänä pieraiset samat oluet uudestaan maistoon, puhumattakaan että olisivat tasapäisen tuoreita. Et mistään, joten tekemättä jäi.

Tätä listaa ei toki liian vakavasti kannata ottaa, en minä ainakaan ota. On nimittäin jossain määrin hankalaa miettiä onko joulukuussa juotu keskiverto olut parempi kuin 11kk aiemmin juotu keskiverto olut. Jos antaisi tuomarointipisteitä, 0-50 linjalla, niin valtaosa listasta tippuisi luultavasti johonkin 30-35 haarukan sisään (eli bjcp-skaalalla "very good").

Ensi vuosi on toki lagerin vuosi, niin kuin kaikki vuodet aina ovat, mutta kräft-lagerin vuosi loppuu tähän. Tuopillisen ensi vuosi on juuston vuosi, mutta siitä lisää myöhemmin. Sen sijaan haluaisin kannustaa kaikkia siihen, että ensi vuosi olisi caskin vuosi! Eiköhän näitä yliporeilevia litkuja ole lipitetty kotinurkissa jo ihan tarpeeksi, käykäämme baarissa pintilla.

Koko vuoden kräft-lager-skaala

1. Suarez Family Qualify Pils
2. Whiplash Immolator
3. Himo Tumma Tunti
4. Salama Riwaka Pils
5. Takatalo & Tompuri Mustakaura
6. Kahakka Dry Hopped Lager
7. Tuju Vuohineuvos
8. Mufloni Mosaic Lager
9. Hagström Groß Pilsner
10. Schilling Modernism
11. Olarin China White
12. Verdant Helles
13. Whiplash Blue Ghosts
14. Newbarns Super Gold
15. Hangaround & Nobody Jaromir Lagr
16. Moon Lark Bench
17. Olarin Pronto? Prego!
18. Suarez Family River Black Lager
19. Stadin Black Lager
20. Great Notion Ledge Bier
21. Maku Horisontti Pils
22. Tornion Kräft Lager
23. Tuju Assmonkey
24. Cloudwater Piccadilly Pilsner
25. Maku Festbier Lager
26. Prykmestar Keller Teer
27. Stigbergets Vinterbloss
28. FUKKNICE Eka Kalja
29. Mallassepät Solita Soliday
30. Hiisi Päivä Bock
31. Laitila Mosaic Lager
32. Karvilan TalentBeer 
33. RPS Naughty Brgr Ja Puita!
34. Kimito Rye Rauch Lager
35. Etko/Salama Lubricator Doppelbock
36. Fuerst Wiacek Berliner Landbier
37. Maku Kuura IPL
38. CoolHead Czech Please!
39. CoolHead Vamos!
40. Naïlo Czechmate
41. Mylläri Svejk
42. Orava Brewing Pils? Yes Plz!
43. RPS Fahrenheit 65° Cold IPA

(huom. setissä ei ole ollut vieläkään yhtään kunnolla huonoa olutta, vähän epätasapainoisia tai tunkkaisia vain, joten listan alapäästäkin kannattaa maistella rohkeasti)