Kirja-arvio: Des de Moor - Cask

Des De Moor: Cask - The real story of Britain's unique beer culture

The Campaign For Real Ale, 2023, 288pp

Cask-oluen eli ns. real alen puolesta puoli vuosisataa puhunut maailman suurin ja vanhin olutkuluttajajärjestö CAMRA on julkaissut olemassolonsa aikana luultavasti satoja kirjoja oluesta ja pubeista. Pääosin ne ovat olleet tietysti erilaisia olut- ja pubiluetteloja, kuten vuosittainen Good Beer Guide, mutta on silti jotenkin käsittämätöntä, että cask-olutta itseään kattavasti käsittelevää kirjaa saatiin odottaa tähän asti.

Cask ale -sanallahan viitataan perinteiseen englantilaiseen tarjoilutapaan. Siinä elävä olut on paineistamattomassa tynnyrissä, caskissa, ilman lisättyä hiilidioksidia. Kaikki hiilidioksidi mikä oluessa on, muodostuu tynnyrissä itsessään jälkikäymisen aikana. Pubin kellarinhoitajan vastuulla on valmistella tynnyri tarjoilua varten ja vahtia milloin jälkikäyvä olut on optimaalisessa kunnossa. Toisin kuin ns. tavallisesta oluttynnyristä, kegistä, olutta ei myöskään pusketa tynnyristä ulos paineella vaan yleisimmin käsipumpulla tai vaihtoehtoisesti suoraan tynnyristä valuttamalla. 

Menettelyn myötä tarjoiltu olut on yleensä hiilihapoiltaan varsin pehmeää ja luonnollisesti aina tuoretta. Metodi soveltuu erityisesti perinteisille brittioluille, mutta periaatteessa minkä tahansa oluen voi tarjoilla caskista, jos haluaa. Se vain vaatii enemmän tietotaitoa ravintolan henkilökunnalta ja heikosti hoidetussa baarissa tuotteen laatu voi heitellä. Siksi käytännössä koko muu maailma suosii keg-oluita. Kyseessä on siis vähän erikoinen historiallinen brittijäänne. Optimikunnossa oleva hyvä cask-olut on kuitenkin siinä määrin herkullinen kokemus, että hyvä kun on jäänyt.

Des de Moor on sitten viimein ottanut asiakseen käsitellä koko tämän cask-hässäkän alusta loppuun, kun kukaan muu ei sitä ole viitsinyt aiemmin tehdä. Ostin kirjan tämän vuoden Great British Beer Festivalilta ja käväisin samalla kirjan teemaan liittyvässä de Moorin vetämässä tastingissa, jossa maisteltiin caskia historiallisen kehityksen mielessä. Tastingissa De Moor oli ihan joviaalin oloinen ukko ja historia-teemakin antoi odottaa kirjalta suhteellisen rennon asiallista otetta ja keskittymistä juuri caskin historiaan. Siihen vähän viittaa myös kirjan alaotsikko: The real story of Britain's unique beer culture. 

Siksi meinasin olla alkupuolella kirjaa vähän pettynyt. Se kun lähtee liikkeelle ns. perinteisen olutkirjan tavoin oluen valmistusmenetelmistä ja erilaisista tyyleistä, toki cask-painotuksella. Lisäksi etenkin valmistuksen osalta teksti menee välillä aika tekniseksi ja kuivakkaaksi numeroiden pyöritellyksi. Sisältö on kuitenkin rautaista ja pieneen sivumäärään on saatu valtavasti asiaa. Kiinnostavinta oli caskin kellarikäsittelyn aika täsmällinen läpikäynti, joka on jäänyt vähän pintapuoliseksi itselleni aiemmin.

Kirjan pihvi on silti loppupuolisko caskin historiasta. Pakollisen (?) oluen muinaishistorian käytyään, kun päästään portteriin ja siitä cask-oluen kehittymiseen nykymuotoonsa 1800-luvulla, juttu kiinnostaa ihan eri tavalla. De Moorilla on tässäkin vähän paha tapa mennä aika pedantiksi joidenkin yksityiskohtien osalta, mutta se häiritsee vähemmän kun muu juttu on kiinnostavampaa (itsestäni). 

De Moor käy läpi periaatteessa saman brittioluen historian kuin moni muukin kirja, mutta puree paljon syvemmälle aiheeseen ja moni aihe mikä jää muissa kirjoissa (ml. omassani) pintahuitaisun tasolle, saa paljon lisää selkeyttä. Esim. ensimmäisen maailmansodan aikainen oluen vahvuuden radikaali romahtaminen ja erityisesti sotien jälkeinen fuusiomania sekä samoihin aikoihin seurannut caskin laadun heikentyminen ja keg-bitterin nousu avautuivat ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin. Toki kyseessä on CAMRAn julkaisema teos niin vähän suolan kanssa voi ottaa, mutta myös järjestön vaikutuksen suuruus vähän yllätti. Olin toki ollut tietoinen, että CAMRA oli mullistava juttu, mutta että niin mullistava. Kirjassa esitellyt luvut eivät jätä paljon jossiteltavaa, CAMRA kirjaimellisesti pelasti caskin.

Mielenkiintoista on myös lopun pohdinta caskin tulevaisuudesta. Se kun ei voi enää niin hyvin kuin pelastamisen jälkeisinä vuosinaan, puhumattakaan 1800-1900-vuosisatojen taitteen suuruuden ajoista. Osa briteistä ei näe caskin suosiossa nykyään mitään ongelmaa, mutta De Moor on leirissä, jonka mukaan olisi ehkä syytä suhtautua caskiin vähitellen vähän uudella kulmalla, ettei taas olla kohta pelastamispuuhissa. Cask kun on brittipubeissa yleensä ihan perinnesyistä se kaikkein halvin hana. Halvempi kuin jättipanimon lager, vaikka cask-olut valmistettaisiin pienessä perinnepanimossa ja sen käsittely vaatii paljon enemmän vaivaa. Katteet ovat tästä johtuen ohuet ja kun kaikki tätä nykyä kallistuu niin jos olut kuin olut silti pitää aina saada ulos neljällä punnalla pint, niin ei se kovin kestävää menoa ole. 

Niinpä sen sijaan, että nähtäisiin cask alet perusukkojen oluina, siihen nähtyä vaivaa tulisi alkaa kunnioittaa myös hinnassa, premium-tuotteena. Suomalaisesta näkökulmasta se on tietysti vähän koomista, että erillistä kellarihuolenpitoa vaativa elävä olut on pubissa halvempaa kuin bulkkilager. Tottakai sen pitäisi maksaa enemmän! Vääristyneen halpa hinta halveeraa lopulta uniikin tuotteen arvostuksenkin. Brittien on itsensä tietysti hankala nähdä sen uniikkiutta kun elävät kansainvälisesti täysin ainutlaatuisen cask-yltäkylläisyyden keskellä. Mokomat hemmotellut porsaat ottavat harvinaisen herkun itsestäänselvyytenä, kuin suomalaiset ruisleivän ja hyvinvointivaltion. On toki vähän sääli, jos brittien perinteinen konstailematon työmiehen pint muuttuu kalliiksi premium-tuotteeksi, mutta ajat muuttuvat. Argumentti premiumisaation puolesta on varsin järkevä.

Cask - The real story of Britain's unique beer culture on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos kelle tahansa oluen ystävälle, mutta erityisesti tietysti brittioluista ja real alesta kiinnostuneille aivan ohittamaton tapaus. Isoin heikkous on fyysinen, kansista petti nimittäin liimaus tänään kun otin kirjasta kuvaa.

---

Cask on puhtaasti englantilaisten juttuja, vai onko?

Jos muuten et ole maistanut cask alea, niin sitä saa Suomestakin. Saatavuus heittelee vähän niissäkin paikoissa joissa on varta vasten hanat caskille, koska maahantuonti on nykyisin aika hentoa (kiitos, brexit) ja kotimaista tavaraa tekevät harvakseltaan vain Olarin Panimo, Maku Brewing ja Fiskarsin Panimo (muita?).

Ennen internetsissä oli oikein Perinteisen Oluen Seuran real ale watch, missä pystyi tsekkaamaan mitä minkäkin paikan hanassa on, mutta se on hävinnyt, eikä täydellistä listaa cask-paikoista tunnu olevan enää missään. Tämä on vähän hätäisesti kyhätty lista, joista kaikista en ole ihan satavarma onko niissä enää cask-hanaa etenkään koronan ja brexitin jälkeen. Lisäksi jos ja kun puuttuu jotain, niin kertokaa! 

Ainakin seuraavista kuppiloista kannattaa kysellä:

Helsinki
Angleterre, Barley & Bait, Black Door, Kitty's ja St. Urho's lienevät varmimmat paikat.

Pikkulintu Ruttopuisto aloitti tänä syksynä keskiviikkoisin caskin avaamisen, tarjoillaan suoraan tynnyristä. Itse olen suoriintunut paikalle vain kerran perjantaina ja silloin sen viikon tötsä oli jo imetty tyhjiin, joten keskiviikko ja torstai varmaan varmimmat päivät. Välipäivinä siellä on näemmä luvassa jotkut oikein cask-kinkerit.

Espoo
Leili Pub ja Gallows Bird Tapiola, eli entisen real ale festariakin pyörittäneen Gallows Birdin sivukapakit/perilliset. Pääpulju etsinee edelleen uusia tiloja.

Tampere
Cask Room, kuten nimestä voi päätellä. :)
Salhojankadun Pub tarjoilee myös ja ainakin ennen Pikilinna tarjoili kanssa.

Turku
Ei kai mitään enää?

Oulu
Oluthuone Leskinen

Jyväskylä
Harry's pubissa on ainakin vielä viime vuonna ollut caskia.

---

PS: Pakollinen mainos. Jos joulupukin paketista puuttuu muuten vielä olutkirja, niin vielä ehtii Oluiden Maailman tilata.