Juustoa ja olutta - osa 1 - miedo(hko)t puolikovat

Hesari lainasi juuri keskiluokkaa käsittelevässä jutussaan instagramin vainkeskiluokkajutut meemitiliä seuraavasti: "Elämä ei ole aina töitä ja verojen maksamista, joskus se on myös erilaisia juustoja erilaisten keksien päällä." Sillä kuten "parempien" oluiden, myös "parempien" juustojen maistelu on harvinaisen keskiluokkaista touhua. Molemmat kun ovat oikeastaan ihan turhia harrastushommia sekä semisti, muttei oikeasti, kallista rahantärväystä. Lisäksi niissä voi näppärästi päteä naapurille. Statusjuttuja siis.

Mutta jos katselee asiaa niin luokkanoususta ponnistavan häpeäkyynisen itseironian kuin kliseisen keskiluokkaisen ulkokultaisen statuspelleilynkin ulkopuolelta, niin juustossa ja oluessa on myös toki se arvolatautumaton puoli, että ne ovat helvetin hyvän makuisia.

Olen maistellut paljon oluita ja paljon juustoja ja paljon olut-juusto-pareja, mutta en oikein koskaan sillä lailla kattavan ohjelmallisesti. Sellainen on näin nörtille mäntille kauhea häpeä. Niinpä asia on korjattava.

Siksi tästä lähtee juusto-olut-paritusten vuosi. Otan joka kuukausi jonkun "juustotyypin" teemaksi. Siitä kolme juustoa ja niille kolme olutta vastapariksi. Mitään arkijuustoja tai muita ns. perusleivänpäällisiä en nyt rupea tähän sotkemaan, kuten en peruslagereitakaan. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta aamupalapöydässä harvemmin kaipailee olutparitusta juustolleen. Joten pysytään niin sanotusti nautiskelulinjalla.

Juustot valitaan otsikoilla:
Klassikko: Jokin semmonen juusto, mikä teemasta tulee ensimmäisenä mieleen tai mikä on ns. peruslinja tai tunnettu suorittaja. 
Haastaja: Sellainen ehkä hieman vähemmän tunnettu tai täysin itselleni ennestään tuntematon juusto. Joka tapauksessa eräänlainen altavastaaja klassikolle. Koska en juustoja niin älyttömän hyvin tunne, tulen hyödyntämään tässä juustokauppojen asiantuntevuutta.
Kotimainen/Yllättäjä: Tähän sitten jokin, mielellään kotimainen juusto samasta makusuunnasta. Jos sellaisia ei oikein ole, niin sitten otan jonkin yllätysarvan.
Mahdollinen neljäs ja viides juusto: Koska joskus en osaa päättää.

Oluet puolestaan valitaan... samoilla otsikoilla.
Klassikko: Jokin perinteinen paritustyyli juustolle, mielellään myös klassinen olut, jos vain löytyy. Sitähän sanotaan, että syö omaa koiranruokaasi, joten pyrin tähän ottamaan sellaisen tyylin, mitä Oluiden Maailma -kirjassa ruokakappaleessa ohjeistan. 
Haastaja: Tähän sitten joku toinen yleensä toimiva paritus, mutta ei niin ilmiselvä kuin ensimmäinen. Luultavasti myös omien ohjeitteni pohjilta, mutta tässä en nyt tähtää niin klassikoihin.
Kotimainen/Yllättäjä: Eli jokin, mielellään kotimainen, craft-tuottajan tuotos ja/tai kunnon kierrepallo, jos on sellainen fiilis takataskussa.

Näitä sitten maistellaan. Oikeasti tietysti halusin vain tekosyyn käydä juustokaupassa kerran kuussa, mutta ihan lukijain mieliksi jotain analyysiakin teen. Juustokauppoina suosin luultavimmin Hakaniemen Hallin Lentävää Lehmää, Töölön Rolling Cheeseä ja joitain hyvien kauppojen juustotiskejä, mutta voi olla jotain ylläreitä matkalla.

---

Juustokategorioista

Juustokategoriat on sellaisia kuin oluttyylitkin, eli vähän sinnepäin ja lajitteluja voi tehdä sen sadalla eri tavalla. Voi esim. lajitella alueen mukaan, tai käytetyn maidon mukaan tai valmistusmenetelmän tai tai tai... Yksi yleisimpiä tapoja sortteerata ne on kovuus ja niissäkin on tulkintaa, eikä se pelkästään oikein riitä koska sitten on homeet ja maustetut jne. jne. Kauhea suo.

Siksi lähden tällaiseen amatöörin lajitteluun, juustogurut voi sitten kouluttaa kommenteissa miksi meni väärin. Järjestys selkeytyy vuoden varrella. Yhdeksän varmaa kategoriaa on, kolme epävarmempaa riippuu mistä roikkuu.

Varmat

Puolikovat, miedot ja voimakkaat
Eli ns. "höylättävät" juustot. Tämä on aika laaja skaala...

Kovat, miedot ja voimakkaat
Jos puolikovat ovat höylättäviä, niin nämä ovat sellaisia enemminkin raastettavia ja murenevia.

Valkohome
En erottele näistä vahvoja ja mietoja, koska en henkilökohtaisesti niin kauheasti välitä valkohomejuustosta, niin kerta riittäköön.

Sinihome, miedot ja voimakkaat
Näistä miedoimpien ja voimakkaimpien välillä on sen verran ronski ero, niin pakko vetää kahteen erään, että saan syödä niitä enemmän.

Pehmeä(hkö)t kittijuustot  
Kittijuustohan tarkoittaa sellaista johon on muodostunut kuori kun juustoa on voideltu jollain seoksella. Niitähän on monenlaisia, mutta pidättäydyn tässä sellaisissa pehmeissä ja haisevissa. 

Savujuustot
Savujuustot ansaitsevat oman kategoriansa, sillä baltialainen nauhasavujuusto on suurin piirtein paras snäksi mitä oluen kanssa voi nauttia missään. Siksi on hyvä testata muitakin savujuustoja.

Epävarmemmat

Tuorejuustot
Tämä on kategoria, jota vähän mietin vielä otanko mukaan vai korvaanko jollain toisella, joka vaatii laajempaa katsantoa. 

Maustetut
Tämä lienee paritusten kannalta hankalin kun en tiedä vielä yhtään millaisia maustettuja juustoja löytyy. Voi myös jäädä pois, jos haluan laajentaa jotain toista.

Olutjuustot
Tämä on epämääräisin noin juuston näkökulmasta. Joka tapauksessa juustot joihin olut liittyy jotenkin, joko valmistukseen (esim. voideltu oluella) tai valmistajaan (esim. trappistipanimoluostarien juustot). Tämän toteutuminen riippuu varsin vahvasti valikoimista.

Vegaanijuustot
Tämän teen ehkä bonusohjelmanumerona jossain vaiheessa. Monet vegaaniversiot asioista ovat nykyisin tosi hyviäkin, mutta luotto vuustoihin on edelleen todella alhaalla. Joten siksi pitää ehkä altistaakin ennakkoluulojaan kokeelle.

---

No niin, olisiko tässä tarpeeksi pohjahorinaa. Itse asiaan. Lass uns gehen, sanoi englantilainen.

---

Ensimmäinen erä: Miedot puolikovat juustot

Eli kuten yltä voi nähdä puolikovat tarkoittaa tässä nyt sellaisia Valion edamilla kasvaneelle suomalaiselle vähiten pelottavia juustoja, joita on yleensä kiva höylätä. Jos lähdette internetiin etsimään tietoa siitä mikä on puolikovaa ja mikä kovaa niin onnea matkaan, on nimittäin varsin tulkinnanvarainen ero monessa tapauksissa. Vaihtelua niissä on kuitenkin hurjan paljon. Koska jotkut niistä ovat enemmän kypsytettyjä tai muuten ärhäkkäämmän makuisia, niin jätän ne omaan osastoonsa. Tällä kertaa keskitytään miedomman pään tavaraan.

Kirjassa suosittelen yleisesti puolikoville juustoille bitteriä, pilsneriä, vahvaa brittiä ja jopa IPAa tai DIPAa. Koska kyseessä tällä kertaa ovat miedot, otetaan oluetkin miedomman makuisesta päästä eli bitteriä ja pilsneriä klassikoksi ja haastajaksi. 

Bitter-klassikkona Fuller'sin London Pride. Pilsner hyvin klassista saksalaista kuivaa tyyliä, mutta valmistajana puolalainen craft-pumppu eli Moon Lark ja sen Shelter -pilsner. Varsin erinomainen lajissaan. Moon Lark oli muuten näytteenä Diamond Beveragesilta saatu, jos joku pitää kirjaa.

Kierrepalloksi löysin lähikaupan hyllystä kotimaisen Lappeenrannan Tujun Vierrepotkun, joka on hennosti sitruunalla ja appelsiinilla maustettu kevyt hapanolut. Ajattelin, että sen verran kevyt hapanolut kyseessä, että se voi kevyen happamista juustoista löytää kaveria.

Klassikko: BonAlpi Edam

Tämä oli tarkoitettu täydennyskierrokselle. Edamin maine Suomessa on sellainen mahdollisimman mauttoman leivänpäällyksen maine, eräänlainen juustojen bulkkilager, joten halusin sitä ihan periaatteesta mukaan bonuksena, mutta se ottikin klassikon paikan, koska ns. haastajajuusto oli oikeastaan kategorian ulkopuolelta. Aitoa nimisuojattua hollantilaista edamia ei löytynyt, mutta ns. parempaa tavaraa kuitenkin Redin K:sta itävaltalaisen BonAlpin palloedamin muodossa irtosi.

Juusto oli itse asiassa kaikkea muuta kuin tylsä. Mieto kyllä, mutta ei mikään yksitoikkoinen. Siinä oli terhakka kevyt happamuus, maitoisuutta ja ehkä kevyttä pähkinääkin sieltä löytää. Edamihan on hyvää! 

Paritukset:

Bitter (London Pride): Priden karamellimaltaisuus jyrää juustoa aika hyvin, eikä mitään kunnon pariintumista synny. Paritusarvosana: 6 (kouluarvosanat).

Pilsner (Shelter): Toimiipas hyvin! Edam on leivänpäällisjuusto ja pilsnerin maltaat pääsevät näyttelemään tässä leivän roolia. Juusto korostaa maltaita. Käsi palaa tähän komboon yhä uudestaan. Paritusarvosana: 8

Sour (Vierrepotku): Ei. Hapanolut lyttää juuston ihan täysin. Paritusarvosana: 5.

Haastaja: Beemster Old Gouda

Tämän piti olla se klassikko, mutta siitä tuli haastaja, koska alkuperäinen "haastaja" oli vähän turhan raju. Eli toisena juustona Lentävästä Lehmästä hollantilainen Beemsterin gouda, joka ei kai ole ihan puristimpien näkökulmasta gouda, mutta "old gouda" nimellä tätä Suomessa silti myydään. Varmaan siksi "old", koska hollantilainen "oud" on suomalaiselle kuluttajalle ihan liian paljon vaikeampi kuin englanti ja omaa kieltään suomalainen markkinoija häpeää yhtä paljon kuin housuunsa paskomista julkisella paikalla.

Käsittääkseni n.10kk kypsynyt, eli ei nyt mikään tosi vanha gouda. Myyjä sanoi, että tämä "ei ole se ihan miedoin, mutta miedosta seuraava". Noh, kyllä se aika mieto silti oli. Happamuudeltaan miedompi kuin tuo edam, mutta tiettyä kypsempää pähkinäisyyttä siinä oli. Tuntuma myös rasvaisempi.

Paritukset:

Bitter (London Pride): Herkullista. Oluen karamellisuus ottaa juuston pähkinästä koppia ja nousee ihan uudelle tasolle. Tähänkin komboon kädet palaavat kuin ohjattuna. Koska bitter on lempityylejäni, tämä oli varmaan oma lempparini tässä, vaikkakin parituksena vasta kakkossijalla. Tai ehkä teeman paras paritus, jos tuota viimeistä juustoa ei lasketa. Paritusarvosana: 8+. 

Pilsner (Shelter): Odotin parempaa, mutta rehellisesti sanoen aika "meh" on tämä. Olut jotenkin lössähtää, eikä mitään nouse esiin juustosta tai oluesta. Ei pahaa, mutta arvosanaksi 6.

Sour (Vierrepotku): Ei tässäkään. Rasvaisempi tuntuma juustossa pärjää vähän paremmin hapanoluelle kuin edamissa, mutta heikoksi jää, olut jyrää edelleen. 5½.

Kotimainen: Helsingin Meijeriliikkeen 10v Juhlajuusto

Juustokaupasta suositeltiin kotimaiseksi esimerkiksi Helsingin Meijeriliikkeen 10v Juhlajuustoa, joka on myös juuston nimi. Mitään muuta tietoa siitä ei sitten irtoakaan mistään, paitsi, että kyseessä on ilmeisesti "pitkään kypsytetty jogurttijuusto", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan. Kypsytyksestä huolimatta maultaan juusto oli hyvinkin mieto, varsin herkkä, mutta aivan älyttömän mukavan kermainen suussa. Sellainen, että tuli himo syödä lisää. Oikeastaan paras koko tästä neljän muutenkin hyvän juuston setistä. Ikävä kyllä juuston herkille mauille oli kaikkein hankalin löytää paria. Olisi pitänyt olla ehkä jotain witbieriä tai jotain.

Paritukset:

Bitter (London Pride): Aluksi Pride ei meinaa lähteä ei niin millään, mutta lopulta totean sen ehkä parhaaksi. Lähinnä koska oluen karamellinen vivahde on kiva juuston rasvaisuuden perään. Mitään erityistä yhdistymää niistä ei tule. Paritusarvosana: 7.

Pilsner (Shelter): Ei huono, mutta ei hyväkään. Mallaspohja on ihan kiva ja katkerot nappaavat hyvin rasvaisuuteen, mutta en varsinaisesti halua tätä lisääkään. Arvosana: 6½.

Sour (Vierrepotku): Näinkin kevyt happamuus jyrää herkän juuston ihan täysin. Arvosana: 5.

Bonus: Occelli al Barolo

Italialaisen Bebbino Occellin kastanjanlehtiin kääritty juusto ("in foglie di castagno") on yksi lemppareitani, jota ostan usein joulupöytään. Niinpä, kun juustokaupasta suositeltiin haastajaslottiin punaviinimäskiin pyöriteltyä "al barolo" versiota "mietona" juustona, vähän epäröin. Se kastanjanlehtiversio on nimittäin todella terävä, enkä missään nimessä sanoisi sitä miedoksi. Kysyin vielä, että onko tämä siis mieto. Kuulemma oli. Sopivan kokoinen jämäpala oli tarjolla niin otin sen, mutta en sitten laiskuuttani jaksanut ruveta jonossa maistelemaan. 

Olisi pitänyt maistaa, tämähän on jopa terävämpi kuin se toinen versio! Hyvinkin kirpakka ja maukas juusto, jossa punaviinin sävyjä. Juusto on myös todella mureneva, niin en tiedä onko tästä oikein puolikovaksikaan, kun en oikein tiedä miten se lopulta määritellään. Ei kuitenkaan oikein sovi teemaan. Mutta maistetaan nyt kun on ostettu, hyvä juusto se on.

Paritukset:

Bitter (London Pride): Juuston terävyys haukkaa bitterin alleen, eikä tule kesää. Ei pahaa, mutta olut hukkuu. Arvosana: 6.

Pilsner (Shelter): Pilsin suoraviivainen katkeruus pärjää terävän juuston kanssa paremmin, mutta ei mitenkään erityisen mainiosti. Arvosana 7.

Sour (Vierrepotku): No niin, löysi se hapanolutkin parinsa. Tässä alkaa olla sellaisia hienon parituksen sävyjä, jos ei vielä ihan tähtiin päästäkään. Oluen ja juuston terävyydet kohtaavat ja hyvin jännästi nostavat sekä oluen hedelmämausteet, että juustossa asuvan viinin hedelmät todella selvästi pinnalle. Olut paranee juuston kaverina paljon, juusto hieman. Arvosana: 8½ ja kierroksen parhaan parituksen titteli!

---

Näin eka kerralla. Ensi kerralla vähemmän pohjahorinaa. Lajia en ole vielä valinnut.