Paras taskulämmin kotimainen viinalager playoff! - Puolivälierät - Vaalea

Pelit käyntiin! Oluet ovat viilentämättä ja on Vaalea-konferenssin puolivälierien aika.

Konferenssin puolivälierät ja välierät suoritettiin samalla kertaa ja yhtä sokkona, eli oikeasti juomat paljastettiin vasta aivan lopuksi välierän jälkeen. Mutta välierän tulokset julki sitten vasta finaalin yhteydessä parin viikon päästä.

Ottelu A: Carlsberg Elephant vs. Karjala 8%

Pidemmittä puheitta ensimmäiseen otteluun, jossa kohtaavat ykkös-ennakkosijoitettu Carlsbergin Elephant ja heikoimman sijoituksen Karjala 8%.

Esitellään kilpailijat.

Carlsberg Elephant

Kaikki maailmassa toki tietävät Carlsbergin, tuon Tanskan jättiläisen, joka sattumoisin omistaa myös Sinebrychoffin, jolta sarjassa on kaksi olutta. 

Elephant on ollut tuotannossa tiettävästi jo vuodesta 1959. Elefantit ovat olleet panimon tunnuksena alkuajoista lähtien ja Kööpenhaminasta löytyy edelleen Carlsbergin "Elefantti-portti". Niinpä panimon vahvalle lagerille on aikoinaan napattu ison eläimen nimi hyvin luontevasti. Muinoin oli tyypillinen risteilytuliainen Suomessa, mutta kotimaiset viinalagerit lienevät vieneet norsukaljan parhaan suosion. Itse tutustuin Elephantiin joskus varttuneessa 16 vuoden iässä ns. mennen tullen. Nostalgista.

Karjala 8%

Karjala puolestaan on vieläkin vanhempi brändi, jo vuodesta 1932. Lähtöisin brändi on ihan oikeasti menetetyn Karjalan puolelta, Sortavalan panimolta. Sodan jälkeen olutta tehtiin Lappeenrannassa 1990-luvulle asti. Hartwallille brändi päätyi 1966 ja nykyään Karjalat tietysti valmistetaan Lahdessa. Parhaimmillaan Karjalalla on ollut lähes kolmannes Suomen olutmarkkinasta.

2000-luvulla Hartwall on sijoittanut Karjala-brändin ns. peruslinjan olueksi, siinä missä hitusen kalliimpana "premium"-tuotteena on Lapin Kulta. Vastaavat parithan löytyvät myös kahdelta muulta suurelta (Koff-Karhu ja Olvi-Sandels). Jossain vaiheessa Karjalasta on tullut markkinoille 8% versio, joka on kulkenut ainakin nimellä Strong ja tietenkin IVB. Lanseeraushetkeä en saanut selville, mutta ainakin jo vuodelta 2002 tästä löytyy internetistä arvioita.  

Ottelu 

Ensimmäisestä lasista kuljetetaan ensihyökkäyksenä peliväline sisään varsin makean imakka tuoksahduksen saattelemana. Saattajalla on jopa hedelmiä taskuissaan, toffeetakin. Taustapakkeina pelaa jonkinlaisia saksalaisia vahvennuksia, joiden taidot eivät varsinaisesti pääse esiin, mutta kuitenkin ovat havaittavissa. Vasempana laitapakkina joukkueella on monessa muussakin joukkueessa pelaava kolmosdivarin säheltäjä Selkeä Pahvinkäry. 

Toinen lasi iskee vastaan keskeltä korkein syötöin luottaen viimeistelijäänsä, keski-eurooppalaiseen hyökkääjään Pera Carryyn, jolla on kevyt, mutta yrttinen kosketus pelivälineeseen. Keskikentällä peli on tälläkin lasilla sokerisen imelää takkuista höntsäilyä ja pakkeina sekoilevat Hapettuneen veljekset Muovailuvaha ja Pahvilaatikko.

Rangaistusalueelle, eli suuhun, päästyään ensimmäinen lasi syöttelee vielä täyteläisen löysästi makeita tussahduksia. Syöttelypeli on aluksi ihan sulavaa, mutta hyytyy lopulta niin vastenmielisen tahmeaksi, ettei laukausta synny lainkaan. Kuka sellaista peliä jaksaa katsoa? Ei kukaan.

Kakkoslasin tiimi hyökkää vastaaviin asemiin ja suorittaa Carryn voimalla jopa pienen laukauksen, mutta sitten Hapettuneen veljekset jäävät syöttelemään palloa keskenään ja eikä toista mahdollista laukausta oikein tee mieli jäädä odottelemaan, kun myötähäpeä siitä tulee kuitenkin.

Lopputuloksena peli on 0-0 ja täytyy mennä rangaistuslaukauksiin. Niitä suorittaessaan kakkoslasin Carry sentään ylipäätään osuu joskus palloon, vaikka Hapettuneen veljekset meinaavatkin hortoilla vetojen tielle. Ykköslasin joukkueella kun on nappikset niin sokerissa, että pallo tuppaa tarttumaan niihin kiinni. Säälistä erotuomari merkitsee kakkoslasille yhden maalin.

Paljastus

Ykköslasi oli Carlsberg Elephant ja kakkoslasi oli Karjala. Yllätys heti ensimmäisessä matsissa! Nämä olivat tosiaan hyvin tasavertaisia ja eri tavalla huonoja. Elefantin tasapainoton makeus alkoi tökkimään vähän nopeammin, jolloin Karjala hiuksenhienosti voitti. Kylmänä peli olisi ehkä toisinpäin, kun makeus jäisi enempi taka-alalle ja luultavasti Karjalan hapettunut pahvisuus nousisi vielä pahemmin esiin.

Ottelu C: Sandels 7,5% vs. Koff Stallion

Sandels 7,5%

Sandels, eli Santtu eli Eversti, on varmasti kaikille tuttu olutbrändi. Brändillä on tehty olutta vuodesta 1971. Perus-Santtuhan on yksi Suomen tykätyimpiä oluita. Etiketissä tunnetusti komeilee Suomen sodassa ansioitunut eversti Johan August Sandels, joka voitti Olvin kotipitäjällä Iisalmessa Vänrikki Stoolin tarinoista tutun Koljonvirran taistelun.  

Vahva Sandels on Olvin sivujen mukaan Suomen kolmanneksi suosituin erikoisvahva olutmerkki. "Erikoisvahva" on siis tässä tapauksessa yli 5,5%. Miksikä lie pitää imperial stouteja sitten kutsua, tiedä en. Suosituin on saman panimon Tuplapukki, välissä lienee vahva Karhu (arvaus). En saanut aivan varmasti selville milloin tämä 7,5% on tullut markkinoille, mutta käsittääkseni 2017. Hirveän klassinen tuote ei siis ole kyseessä muuten kuin brändin puolesta.

Koff Stallion

Koff Stallion on muutama vuosi sitten lanseerattu uusi vahva Koff. Ennen vahvin Koff oli 7,5% vahvuinen Extra Strong eli IVB. Pöllö-öljyksi sitä meilläpäin sanottiin. Stallion on hitusen miedompi, vain 7,2%, eli ainakaan ihan vain uudelleenbrändäyksestä ei ole kyse.

Koffin perus-premium pareissahan Karhu on kai se premiumimpi, joten tämä Koff-linjainen tuote on sitä tavallisempaa. Sinebrychoff on Koff-brändillä keskiolutta myynyt jo 1950-luvulta asti. Tämä Stallion on sen sijaan niin nuori brändäys (2021), ettei tästä hirveästi ole sanottavaa. Orhi-teema vaikuttaa aika vahvasti miehille, anteeksi äijille, suunnatulta. Siinä tannerta kaatuu ja mela kasvaa kun Stallionia hörppii.

Ottelu

Aloituksessa eli nenän puolella koko ensimmäisen lasin joukkue seisoo lamaantuneena. Mitään ei oikein tapahdu, mutta hyvin hiljalleen peli saadaan jotenkin kulkemaan. Syöttelypeli on pehmeää ja suoraviivaista, suorastaan ilo seurata tasapainoista kuljettelua. Minkäänlaista toimintaa tai tehokkuutta  tai tilanteita peliin ei kuitenkaan saada, vain teknisesti kaunista suorittamista.

Kakkoslasin aloituskokoonpanossa on kaksimetrinen korstomainen hyökkääjä Liuotin Alkoholi. Välittömästi pelivälineen saatuaan tämä gorilla ottaa pelin haltuunsa ja vetää täydellä voimalla maalin keskikentältä suoraan... omaan verkkoon. Tästä innostuneena laitahyökkääjä Märkä Koira takoo heikommilla kudeilla perään kaksi omaa maalia lisää. Pistää epäilemään onko koko joukkue impannut tinneriä, että näin räväkkään pelikuntoon ovat päässeet.

Rangaistusalueella kakkoslasi jatkaa urpoiluaan ja tekee pari omaa maalia lisää, samalla kun kävelee päin maalitolppia. Ykköslasi onnistuu tökkimään löysiä mallaskuteja, joista yksi vahingossa päätyy maaliin astikin. Tasavarmaa, sulavaa, mutta tylsän lauhkean sokerista menoa, joka pidempään seurattuna tökkimään.

Tylsällä pelillä kuitenkin voitetaan ottelu 6-0, kun vastustaja keskittyy töpeksimään lennokkiliimapäissään kentällä aivan mitä sattuu, lähinnä erikoistuen omien maalien ampumiseen. Penkkiurheilijaa eli laadukkaan oluen ystävää touhun seuraaminen lähinnä vituttaa.

Paljastus

Pelinsä täysin tyrinyt puulaakijoukkue Kakkoslasi oli näemmä Koff Stallion. En voi sanoa, että varsinaisesti yllätyin. Sandels voitti setin olemalla oikeastaan mahdollisimman mauton ja täyteläisen pehmeä. Eli viinalageriksi varsin helppo ja kelpo. Stallion menisi ehkä aivan niin jääkylmänä, että vastenmielinen liuotinmaisuus katoaa. Huoneenlämpöisenä en suosittele kenellekään.

Eli välieriin Karjala 8% ja Sandels 7,5%!