Paras taskulämmin kotimainen viinalager playoff! - Puolivälierät - Vahva

Jälleen on oluet saatu kylmentämättöminä pöytään ja vakavahenkinen raaka kilpailu alkaa!

Vahva -konferenssi kokoontuu selvittämään mitkä viinalager-tiimit pääsevät kohti finaalia, jossa vastaan tulee Vaalea -konferenssista joko Sandels 7,5%  tai Karjala 8%.

Tällä kertaa sain oluet sillä lailla sokkona, etten tiennyt kumpi matsi on kummallakin kerralla. Se meni vähän suunnittelematta niin, mutta esittelen nämä kuitenkin "oikeassa" järjestyksessä.

Ottelu B: Lahden Erikois Strong Lager vs. Olvi Tuplapukki

Lahden Erikoinen Strong Lager

Lahden Erikoinen on tietysti olutbrändinä klassikko, edesmenneen Mallasjuoman päätuote Lahden Sinisen rinnalla. Oma ikäluokkani muistanee Lahden Erikoisen lähinnä niistä hassuista 80-luvun mainoksista, jotka naurattivat lapsena. Sinä vaiheessa kun aloin olla oluenjuonti-iässä, Lahden Erikoinen oli taidettu jo kuopata. Tai ainakaan en muista sitä koskaan ostaneeni. 

Hartwall on Mallasjuoman ostettuaan heitellyt sen brändejä vähän miten sattuu. Ilmeisesti kun on jo niin vahvoja lager-brändejä kuin Lapin Kulta ja Karjala, niin ei oikein ole mahtunut samanlaisina esille. Nykyään Sininen on palautettu taas myyntiin muunakin kuin vesitettynä 3,5% versiona, mutta Erikoisesta on sen sijaan tehty Hartwallin "crafty"-merkki, eli se vähän erikoisempien oluiden kuten IPAn, vehnäoluen ja blonde alen ja sen sellaisten superoutojen erikoisoluiden merkki. Nimeltäänhän se toki siihen sopiikin, mutta onko tuotteilla sitten mitään tekemistä alkuperäisen Lahden Erikoisen kanssa, niin tuskin.

Strong Lager on kuitenkin tähän Erikois-sarjaan tehty ja monista muista tämän kisan viinalagereista poiketen se on täysmallasolut eli periaatteessa sitä voisi jo ruveta vaaleaksi doppelbockiksikin kutsumaan, mutta sille tielle Hartwall ei ole lähtenyt. Toisin kuin kilpakumppaninsa...

Olvi Tuplapukki

Suomen suosituin "erikoisvahva" olut, sanoo Olvin sivusto ja toki onkin oikeassa, sillä Tuplapukki on  jo kauan ollut Alkon myydyin olut. "Erikoisvahvasta" voi olla montaa mieltä tietysti. Tuplapukki on toki liian vahvaa jopa tuleviin kaupparajoihin, sillä se on 8,5%. Koska nämä isojen panimoiden vahvat oluet (käsittääkseni) ovat yleensä vahvavierremenetelmän kautta ikään kuin laimentamattomia versioita siitä keskiolutvahvuisesta, en epäröi yhtään, etteikö Olvilla ole jo panimolaatteisiin koodattu ja pannuihin hitsattu vipstaaki, millä 8,5% lutraantuu nopeasti kahdeksanprosenttiseksi, eikä kukaan kohta muistakaan sitä 0,5 prosenttiyksikköä.

En tarkalleen tiedä milloin Tuplapukki on tullut markkinoille, joskus 1990-luvun lopulla Olvilla oli kuusiprossainen Olvi Bock, josta sitten luonnollisesti vahvempi Doppelbock-versio. Nimi käännettiin suomeksi parhaan löytämäni tiedon mukaan 2004. Enitenhän tässä oluessa ärsyttääkin juuri se nimi. Tärkkelysjatkettu viinalager kun ei oikein minun mielestäni mistään kunnon doppelbockista mene. Eikä Olvi tietysti varsinaisesti enää sitä doppelbockiksi kutsukaan vaan Tuplapukiksi, mutta sanopa "doppelbock" vähemmän olutta tuntevalle suomalaiselle niin se välittömästi ajattelee Tuplapukkia. Myy sille Salvator sitten samalla sanalla.

Miksi Tuplapukki sitten on suositumpi kuin vaikkapa vahva Karhu tai Koffin Stallion? Suosiota voi tietysti pohtia ja analysoida varmaan monenlaisin markkina-analyysein. Voi myös väittää sen olevan niin paljon parempaa, vaikka aika samanlaisia nuo kaikki ovat. Mielestäni suosiolle on kuitenkin varsin ilmiselvä selitys: Jos vertaa muihin "tuttuihin kotimaisiin" eli isojen kotimaisten brändien oluisiin Alkossa, on Tuplapukki niistä kaikkein vahvin.

Ottelu

Joukkue Ykköslasi poseeraa aluksi valokuviin, on käyty parturissa koko porukalla, sen verran kestävästi spreijattu tukka on koholla ja pitsihousut vilkkuu shortsien alta myöhemminkin. Tähän ei näissä pleijareissa ole muut pystyneetkään ennen tai jälkeen. 

Tiimi tuumailee aloituksen jälkeen paikallaan, mitään ei oikein tunnu tapahtuvan. Syötellään todella maltaisen pehmeästi, mutta ilman isompaa hyökkäyssuunnitelmaa. Kaunista peliä! Sillä tiimi onnistuu etenemään rangaistusalueelle, eli suuhun, asti ja sieltä tasapainoisella kuviolla  pehmeään syöttelypeliin löytyy vaihtopenkiltä tueksi hyökkääjä Hitusen Katkera ja syntyy jopa maali. 

Kakkoslasin vastapeli lähtee aloituksesta potkiskelemaan palloa teräskärkisillä kengillä, vai mitkä lie luistimet ovat, mutta metallia menossa on mukana ihan liikaa. Eihän siitä mitään tule. Erotuomari antaa varoituksen, eikä siihen imelä kujeilu auta yhtään. Maalialueelle edetään niin perinteisin hyökkäyskuvioin, että 90-luku muistuu mieleen yhdelle jos toisellekin katsojalle. Tällaista meininkiä oli joskus saunan jälkeen! Maaliyritykset kuitenkin hyytyvät kun pääviimeistelijä on ilmiselvästi kännissä  ja lämpeää kovin liikaa. Viina tuntuu katsomoon asti. Maalia ei synny, peli Ykköslasille 1-0.

Ottelu D: Saimaa Vahva vs. Karhu 8%

Saimaa Vahva Lager

Saimaa Brewing Company eli entinen Saimaan Juomatehdas on ainoa pienpanimo, jolta tähän tuli tuote mukaan. Hintaraja oli aika kova karsiva tekijä siinä. Saimaalla olisi ollut kaiken lisäksi saman hintarajan alle kaksi muutakin viinalagerihtavaa olutta eli Marsalkka Vahva ja Malmgård Strong Lager. Ne ovat kuitenkin yli 8% eli liian vahvoja, eivätkä omaa Tuplapukin mainetta, jolla mukaan pääsisi.

Saimaatahan ei nyt varsinaisesti tunneta minään pienpanimoiden mersuna, sori nyt vaan, mutta toki sinällään ihan saavutus yleensäkin saada isojen panimoiden hintapisteeseen vahva lager Alkoon, vieläpä täysmaltainen. Myynnissä olut on ollut 2017 lähtien, eli seitsemisen vuotta. 

Kuten mainittua, tämä on kisan toinen täysmallasolut, tai ainakaan ainesosissa ei mainita tärkkelyksiä tai muita lisiä.

Karhu 8,0%

Karhu on tietysti kaikille tuttu, maan suosituimpia olutbrändejä kun on ja Sinebrychoff on vieläpä painanut logokarhun kaikkeen mahdolliseen oheiskrääsään design-nojatuolista alushousuihin. Komea logohan se onkin.

Karhua teki alunperin Porin Oluttehdas jossain muodossa aina 1920-luvulta asti. Sinebrychoff osti panimon jo 1972, mutta koko Suomeen olut levisi vasta ysärillä. Voimalla levisikin, minun nuoruudessani kun juotiin lähinnä Karhua tai sitten jotain muuta. Legenda kertoi silloin, että jostain pullon koodista pystyi lukemaan onko olut tehty Porissa vai Keravalla ja porilainen oli sitä parempaa. Tuotanto siirtyi Keravalle kokonaan 2006. 

Kasiprossainen Karhu eli ennen Tosi Vahva Karhu nimellä myyty tuote sen sijaan ei ole ihan niin legendaarinen kuin keskiolutvahvuinen emotuotteensa. Se on tuotu markkinoille 1999 eli aika lähelle samoihin aikoihin kuin esim. Tuplapukki. Ilmeisesti on viinalagerille ollut tilausta silloin. Olen sitä joskus nollarin alussa ostellut itsekin pariin otteeseen, koska se oli "ihmeen hyvää" sellaisella ei-maistu-viina-yhtään -arvotuksella arvioituna.

Ottelu

Ykköslasi lähtee liikkelle aloituksesta melkein ärhäkästi, näin nelosdivarin peliksi. Keskikentällä  kaksikko Vallaton Makeus ja Viinan Käry pitelevät palloa tiiviisti. Niin tiivisti, että kärjessä oleva Saaz Taijoku odottaa syöttöä turhaan, sitä ei koskaan tule. Jostain laidasta peli onnistutaan kuitenkin saamaan rangaistusalueelle, jossa Maltaisen laitahyökkääjä-veljekset saavat pallon haltuunsa vahingossa, kun liikaa nauttinut keskikenttä siitä vihdoin luopuu. Maali syntyy kulmatilanteesta, tarkastetaan vielä maalikamerastakin, mutta kyllä se viivan paremmalla puolella käy.

Kakkoslasin tiimi on hankkinut valmentajan Belgiasta ja toivoo sillä pärjäävänsä. Ikävä kyllä belgi ei ole tuonut paikalle kuin purkillisen pikaliimaa, jolla pallo liimataan kenkiin ja koko stadion käryää lennokkitehtaalta.  Erotuomari antaa valmentajalle punaisen kortin ja ajaa matkoihinsa, jolloin peli viimein etenee hyökkäykseksi asti. Kuljetus on sulavaa, mutta ravistellessaan liimapalloa irti jaloistaan päähyökkääjä Semi Katkero juoksee liian kovaa päin puolustusta ja katkaisee jalkansa. Pallo, kengän vielä siinä roikkuen, pyörähtelee kentän laidalla olevaan märkään pahvilaatikkoon. 

1-0 Ykköslasille tässäkin.

Paljastukset

Ottelu B:ssä ulkonäöllä koreillut ja pehmeän maukas olut oli vähemmän yllättäen täysmaltainen Lahden Erikois Strong Lager. Pehmeä maltaisuus ja tasapainokin oli omaa luokkaansa. Tuplapukki voi klassikkostatuksestaan huolimatta mennä nurkkaan häpeämään, sen verran viinaista viinalageria oli.

Vastaansa Lahden Erikoinen saa Saimaan Vahvan, sillä vaikka Saimaan tuoksu jätti toivomisen varaa, niin se veti pisteet kotiin olemalla pehmeämpi ja lopulta miellyttävämpi kuin pahasti liuottimille ja viinalle kärynnyt Karhu, jonka katkeruuskin oli tökerö töksäys.

Eli välieriin menee Lahden Erikois Strong Lager ja Saimaa Vahva Lager! 

Välierä- ja finaali"lähetys" saapuu vapuksi.