Näitä juustojuttuja tehdessäni olen törmännyt koko ajan ongelmaan, että mikä nyt sitten on kova, puolikova, puolipehmeä ja pehmeä. Kun tämä ei ole mikään ihan selvä raja. Yhtä juustoa voidaan sanoa kovaksi yhdessä paikassa ja puolikovaksi toisessa.
Olen tehnyt sellaisen linjanvedon, että jos juustoa voi mukavasti höylätä, se on silloin puolikova. Jos höylätyt lastut murenee käsiin, juusto on kova ja jos sen höyläämisestä ei ylipätään meinaa tulla ei lasta eikä paskaa, se on puolipehmeä tai pehmeä. Niin sen takia esim. kypsä cheddar on sitten minun kirjoissani "kova" juusto, vaikkei se nyt hirveän kovalta tuntuisikaan. Alla olevista gruyére on ihan siinä rajalla, mutta otin nyt tähän.
Toinen kysymys on sitten se, että mikä on "vahva". Mietokin sinihomejuusto on helposti vahvemman makuinen kuin hyvinkin kypsä alppijuusto. Siihen en ole keksinyt muuta linjaa kuin sen, että "vahvat" näissä sarjoissa ovat nyt sitten vahvempia kuin ne "miedot" mitä toisessa jutussa käsitellään. Niinpä tänään on luvassa vahvempia kuin tammikuun "miedo(hko)t puolikovat" setissä, vaikkeivät nämä nyt minusta mitään todella vahvoja juustoja olleetkaan.
Tähän puolikovien kahteen ryhmään oli tyrkyllä juustoja ihan kauheasti, seuraukset voi lukea alta.
Oluet
Samoilla linjoilla kuin miedompien puolikovien kanssa. Tällä kertaa halusin kuitenkin mukaan vähän tummempaakin tavaraa ja jätin siksi brittibitterit pois, vaikka rehellisesti sanoen ne olisivat varmaan olleet ihan parhaita tähän.
Klassikko: Budějovický Budvar
Tämä ei hirveästi esittelyjä kaipaa. Budvar on České Budějovicen kaupungista Vltavan varrelta ponnistava klassinen tšekkilager. Budvar on siinä rajalla sanoisinko sitä pilsiksi, mutta maukas vaalea, tšekkityyliin hieman diasetyylinen lager kuitenkin. Diasetyylin, eli voin maun, luulisi itse asiassa toimivan juustojen kanssa jokseenkin hyvin yhteen.
Haastaja: Kloster Scheyern Gold Dunkel
Saksalainen dunkel, eli varsin mannermaisella tyylillä haastetaankin. Ihan tunnetuinta klassisinta esimerkkiä en kaupasta löytänyt tähän, kun dunkelia on näköjään todella vähän tarjolla tätä nykyä kaupoissa. Tšekkejä toki joitain, mutta halusin nimenomaan vähemmän makean, enemmän leipäisen saksalaisen. Perinnepanimolta Baijerista kuitenkin. Panimo on vain muutama kymmenen kilometriä Münchenistä, Scheyernin kylässä benediktiiniluostarin kyljessä.
Kotimainen: Olarin Panimo Olari vs. Everybody Michigan IPA
Taas Olaria näissä testeissä. Johtuu siitä, että panimolta on helppo käydä tuoretta olutta ja tavara on aina tasokasta. Tällä kertaa Olarin Michigan-humala setistä west coast IPA nimeltä Olari vs. Everybody Michigan IPA. Tässä on siis kyseessä yksi oluista, jota Olarin michiganilainen panija Chris oli halunnut tehdä kotialueensa uusista humalalajikkeista. En edes tiennyt, että Michiganissa erityisemmin kasvatettaisiin humalaa... Tämä on sellainen aika moderni west coast -versiointi. Moderni sillä lailla, että länsirannikon katkerojen lisäksi siinä on aika juonikasta hedelmäisyyttä vähän hazy ipa -henkeen.
Juustot
Eikä lähtenyt mopo käsistä. Iteltäs lähti mopo käsistä.
No joo, ostin kolme juustoa Lentävästä Lehmästä, mutta sitten kotimatkalla otin vielä kaupasta kaksi lisää, koska ne nyt vain oli siinä ja odottivat ostajaansa. Niin nyt on sitten kaksi klassikkoa ja kaksi haastajaa.
Klassikko 1: Mustaleima Emmental
Suomessahan oli minun nuoruudessani käytännössä neljää juustoa: Edamia, Oltermannia, Auraa ja sitten emmentalia. Siksi se ensimmäisenä klassikkona. Emmental on tietysti hyvin perinteinen sveitsiläinen juusto. Siinä määrin perinteinen, että esim. amerikoissa "swiss cheese" eli "sveitsiläinen juusto" käytännössä tarkoittaa juuri emmentalia. Sellainen suorastaan sarjakuvamaiselta juuston karikatyyrilta näyttävä, koska siinä on tunnetusti isoja reikiä.
Tunnustuksen paikka: En ole koskaan erityisemmin välittänyt emmentalista. Useammin tavattavan nuoremman emmentalin koostumus on todella kumimainen ja maku sen verran mieto, että tulee aina fiilis kuin söisi muovinpalaa.
Emmentalin jakaminen sinileimaan, punaleimaan ja mustaleimaan on käsittääkseni ihan suomalainen tapa. Lienee jotain Valion peruja. Joka tapauksessa mustaleima eli "itkevä" emmental on näistä pisimpään kypsytetty. Siinä alkaa olla jo mureutta ja enemmän makuakin. Emmentalissa on aina ollut sellainen pieni jalkahien dunkkis, mikä lämpimässä mustaleimassa on ihan miellyttävä. Kylmässä juustossa (leivän päällä) se on minusta jotenkin vastenmielinen, koska juuston rasvaisuus ei oikein pääse silloin tukemaan sitä. Ihan syötävää siis mustaleima on, mutta toki silti emmentalia. Eihän se juuston vika ole jos rumaksi syntyy.
Amatöörinä en muistanut kysyä mistä tämä emmental on. "Mustaleimana" sitä minulle kuitenkin myytiin.
Paritukset:
Vaalea lager (Budvar): Emmentalin ominaismaku pelaa saaz-humalan yrttisyyden kanssa kauniisti yhteen, mutta muuten vähän vaisu esitys. Ihan jees kuitenkin.
Arvosana: 7½
Dunkel (Kloster Scheyern): Leipäisyys toimii kuten ajattelinkin, vähän kuin ruisleivällä olisi emmentalia, mutta ei nyt sen kummempaa.
Arvosana: 7
West Coast IPA (Olari vs. Everybody): Ei lähe. Juusto jää katkeron jalkoihin. Loppumaussa pientä pelastusta, kun emmentalin tekstuuri nousee katkeron läpi.
Arvosana: 6
Klassikko 2: Gruyère
Toinen sveitsiläinen klassikko onkin sitten yksi lempijuustojani eli gruyère. Siinä on mahtava pähkinäisyys ja sellaista syvää kermaisuutta, mistä todella pidän. AOP-nimisuojattua tavaraa kyseessä ja gruyèren tuottajat ovatkin brändänneet juustonsa harvinaisen vahvasti. Se "Le Gruyére"-logo mitä näkee vaikka missä, ei siis ole yhden valmistajan vaan koko nimisuojatun alueen brändi. Itse juustoloita on yli 160. Brändäys ja maineen nostatus on ilmeisen onnistunutta, sillä gruyère tuppaa olemaan pirun kallista muihin juustoihin verrattuna. Muiden juustojen kanssa vertailtuna tuli tosin ihmeteltyä, että miten voikin olla näin epäreilun hyvää tämä juusto. Ehkä sillä hinnalla sitten on perusteensa...
Pyysin kaupan kypsintä. Ja tietenkin unohdin kysyä tarkemmin. Eikö olekin näppäriä tällaiset palvelukaupat, missä voi keskustella tuotteista?
Paritukset:
Vaalea lager (Budvar): Paras näistä kolmesta parituksesta. Humalan katkerot ovat juuri sopivasti aisoissa ja pelaavat juuston rasvaisuuden kanssa. Pienen juustokeksin kanssa homma paranee entisestään, kun mallas saa lisää tukea.
Arvosana: 8½ (9 keksillä)
Dunkel (Kloster Scheyern): Rasva ja leipä naittuvat yhteen erittäin mukavasti. Kokonaisuus on hyvin miellyttävä, mutta ei päräyttävä.
Arvosana: 8
West Coast IPA (Olari vs. Everybody): Edellisen jälkeen yllättävänkin kiva. Juusto jaksaa pistää katkeroille vastaan ja oluen hedelmäisyys toimii. Mutta edelleen vähän liikaa IPAn jyrää.
Arvosana: 7½
Haastaja: Rote Hexe
Rote Hexe eli punainen noita on itselleni entuudestaan tuntematon juusto. Sveitsin suunnalta tämäkin. Erikoisuutena tässä on paprikajauheeseen hierottu pinta, josta nimi. Juusto oli aika kermainen ja mieto itse asiassa, mutta oli siinä pientä pistävyyttä mukana sentään.
Paritukset:
Vaalea lager (Budvar): Onpas hämmentävä mielleyhtymä. Sveitsiläinen juusto ja tšekkiläinen olut ja ensimmäinen mielikuva on, että "olen Saksassa". Jotain Baijerilaista tässä kombossa on. Siinä välissähän se Baijeri tietysti... Yhdistelmää en oikein osaa kuvailla paremminkaan, mutta toimii.
Arvosana: 8
Dunkel (Kloster Scheyern): Tämähän kumma juusto on. Tuntuu kuin juusto veisi oluesta katkerot mennessään. Dunkel maistuu nimittäin aika vierremäiseltä juuston kanssa. Se ei ole plussa.
Arvosana: 6
West Coast IPA (Olari vs. Everybody): Ei, ejei, ei. Ei tämä pahalta maistu, mutta olut ajaa ihan totaalisesti yli.
Arvosana: 5½
Haastaja 2: Tête de Moine
Eli "munkin pää". Tämäkin perinteinen sveitsiläinen juusto. Otin sen mukaan lähinnä siksi, että se on aina jotenkin kiinnostanut, mutta ei ole tullut maistettua. Juuston gimmickinä on, että sitä pitäisi höylätä sellaisella omanlaisellaan pyöritettävällä girolle-höylällä, jolloin syntyy hyvin ohutta pitsimäistä juustoa. Sellainen juustomaailman Pauwel Kwak -lasi.
Munkin päässä on kyllä hyvin omanlaisensa makukin. Siinä on sellainen ensikosketuksella, noh, lievästi pyllyinen haju, mutta itse juustossa on aika jännittävääkin hedelmäisyyttä.
Paritukset:
Vaalea lager (Budvar): Ei. Olut häviää luonteikkaalle juustolle kovin pahasti. Juusto pysyy kauniisti esillä kyllä.
Arvosana: 6
Dunkel (Kloster Scheyern): No niin, nyt on kaunista tekemistä. Oluen mallas ja lievä karamelli pelaavat tosi upeasti juuston kevyen hedelmäisyyden kanssa ja rasva jotenkin tukee koko yhdistelmää. Kirjoitin vihkoon "ou jea".
Arvosana: 9
West Coast IPA (Olari vs. Everybody): Tämähän on tosi hyvä! Hedelmäisyys ja hedelmäisyys komppaavat! Paitsi ei kun, eipäs olekaan, katkerot tulivat ja murskasivat koko homman. Tällä perusteella kokeilisin tälle juustolle jotain kepeähköä hazy IPAa, voisi toimia kauniisti.
Arvosana: 8½ paitsi eikun sittenkin 6
Kotimainen: Juustoportin Vuohen GR Grand Reserve
Vihdoin jotain joka ei ole Sveitsistä! Jalasjärveltä kotoisin oleva Juustoportti ei varsinaisesti ole mikään pientuottaja enää. Sillä on yli kolme sataa työntekijää ja tuotteitakin kuin isommalla meijeriryppäällä maidoista valmisruokiin. Olen kuitenkin aina jotenkin tykännyt Juustoportin meiningistä, joten halusin kotimaiseksi ainakin yhden heiltä.
Minulla on hämärä muistikuva, että aikoinaan Juustoportti möi tätä juustoa nimellä Vuohen Gruyere. Jos näin on, niin siihen on tullut varmaan nimisuojaviranomainen väliin. Gruyeremäinenhän tämä on tietyllä tapaa, etenkin koostumukseltaan. Maussa on vähemmän sitä pähkinää, mutta pientä makeutta ja pistävyyttä löytyy. Erinomainen juusto.
Paritukset:
Vaalea lager (Budvar): Tässäkin olut hukkuu jonkin verran, käy vähän vetiseksi. Juusto ei yhdistelmästä kärsi kuitenkaan, pientä tukeakin se maltaasta löytää.
Arvosana: 7
Dunkel (Kloster Scheyern): Yhtä hyvä kuin Tête de Moinen kanssa. Kaunista. Juuston rikkaus nousee muhkean leipäisyyden läpi. Yhdistelmä tasapainossa.
Arvosana: 9
West Coast IPA (Olari vs. Everybody): Tämäpäs oli ovela. Hedelmät kiertää rinkiä ja tanssii, valopetroli tuoksuu. Monipuolista juonikkuutta on. Katkerot taas hieman liikaa juustolle, mutta erittäin kiva kuitenkin.
Arvosana: 8½
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.