Tällaiset uutuudet (toivottavasti) tulevat markettien hyllyille, jos alkoholilaki muuttuu

Otsikko on vohkittu sulkuja lukuunottamatta Yleltä. Yle nimittäin teki jutun siitä, mitä tulee markettien hyllyihin kun alkoholilaki muuttuu. Linkki juttuun tässä, mutta lyhyesti sanoen neljältä suurimmalta panimolta asiaa kysyttyään lopputulema on, että viinalageria ja kiljulonkeroa, rai rai. Niin ja Koffilta Porter ja Laitilalta kuusi ja puoliprosenttinen bitter. Sillä bitter, tyyli joka melkein parhaiten kaikista tyyleistä menestyy alle viisiprosenttisena, on juuri se mitä kaipaillaan kauppaan. 

Jutussa mainittiin toki, että esim. IPAt ovat parhaimmillaan päälle kuuden prosentin ja että olutharrastajat hyötyvät lakimuutoksesta eniten, mutta sitten ei juuri kerrottu, että mitä sellaista sinne kauppaan tulee joka oluen ystäviä ilahduttaisi. Kai se on ne ipat ja viinalager sitten? 

Totta tietysti onkin, että volyymilla mitattuna viinalagerit ja kiljulonkerot ovat tottakai se suurin muutos valikoimassa. Jäi silti jotenkin kismittämään jutun kulma, kun siitä jäi päällimmäisenä fiilis, että eipä ole kummoinen muutos. Olisi voinut tehdä jutun siitäkin mitä kaikkea lakimuutos mahdollistaa olutvalikoimaan jos valikoimaan vain halutaan jotain muutakin kuin sitä viinalageria ja kiljulonkeroa.

No kun kansallinen tiedotusväline ei onnistu, tehdään itse parempi. 

Mitä oikeasti mielenkiintoisia ja hyviä oluita vapautuu marketteihin, jos alkoholilaki muuttuu?

Kuten tapoinani on, katsotaan asiaa tyyleittäin. Näistä puuttuu aika monet ns. craftimmat esimerkit, johtuen ensi sijassa siitä, että craft-pumppujen valikoimat vaihtuvat niin nopeasti, että turha niitä on mihinkään listata kun lista on hapantunut jo julkaistessa.

IPAt ja DIPAt (sumulla tai ilman)

Uutisjutunkin mainitsemat IPAt ovat tietysti ilmiselvin tulokas. Jutussa Laitilan suulla kerrotaan, että IPAt ovat parhaimmillaan yli kuusiprosenttisina. Itse sanoisin, ettei alle kuusiprossainen varsinainen IPA edes ole vaan jonkin sortin laimennettu "sessio"-versio. Sillä ei sinällään ole merkitystä onko kyseessä moderni hazy vai kirkkaampi west coast, molemmat sopivat vahvuudellaan juuri tuohon 6-8% väliin.

Tupla-IPAn alarajana pidetään yleensä noin kahdeksaa prosenttia, joten niitäkin muutama pääsee leikkiin mukaan.

IPAsta sinällään ei kannata odotella mitään erityisiä ulkomaisia klassikkoja vaan tuoretta kotimaista hyviltä panimoilta kuten Olarilta, Tujulta, Sonnisaarelta, Factorylta, Salamalta, Himolta, Revenantilta. Mitä näitä hypeluukkuja nyt on. Itse ehkä eniten hekumoin sillä, että lähikaupassa olisi joskus Olarin Endless Fadea (7,3%).

Ja juu toki sitä on ulkomaillakin kaikenlaista ipan tynkää, mitä lähikauppaan voisi ilmestyä. Erityisesti Isosta-Britanniasta, mutta lähempääkin löytyy. Panimoita on niin paljon, ettei jaksa edes mainita ja kuten sanottua oluethan vaihtuu viikottain, niin niitä vielä vähemmän viitsii listata. '

Vaan klassikkoja... noh olisihan se kiva nähdä rapakon takaa jotain moderneja klassikkoja Heady Topperia (8%), Alesmith IPAa (7,25%) tai jopa Pliny the Elderiä (8%)... mutta eipä näitä ole Alkoonkaan saatu. Enkä sinällään niin kovasti kaipaakaan, koska mielummin tosiaan otan mahdollisimman tuoretta tässä lajissa ja Atlantin ylitys vaatii usein aika kovan veronsa.

Kauppamyynnissä olisi ehkä saumaa saada IPAt paremmin kylmähyllyyn ja ulkomaiset ehkä vähän tuoreempinakin kuin Alkoon (vaikka Alko/maahantuojat ovat jossain määrin tuoreusasiassa petranneetkin viime vuosina).

Mutta se humalahypestä, kun niin paljon muutakin on.

Bockit, doppelbockit ja weizenbockit

Saksan pukit ovat erinomaisia ruokaoluita ja etenkin talveen sopivia. Vaaleita maibockeja juo  kevväämmällä viihteeksikin, niistä esim. Ayinger Maibock (7%) ja Mahr's Bock (6,8%) olisivat erittäin tervetulleita.

Doppelbockit menevät osin ylikin rajasta aina kymmeneen prosenttiin asti, mutta kaikkein klassikoimmat kuten Paulaner Salvator (7,9%), Ayinger Celebrator (6,7%), Andechs Doppelbock (7,1%) ja Weihenstephaner Korbinian (7,4%) mahtuvat rajan alle heittämällä.

Ikävä kyllä weizenbock-klassikkojen klassikko Schneiderin Aventinus jää nippa nappa rajan ulkopuolelle (8,2%), mutta esim. Weihenstephanerin Vitus (7,2%) ja Ayingerin Weizenbock (7,1%) mahtuvat rajan sisälle.

Lisäksi on tietysti savuversiot, joten suomalaisten joulusuosikki Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (6,5%) ja myös saman panimon Eiche (8%) ja Fastenbier (5,9%) mahtuvat nyt valikoimiin. 

Kotimaisista vastaavista ainakin Takatalo & Tompuri tuottaa erinomaista Savubockia (6,5%). Ehkä Hailuodon Panimokin uskaltautuu livauttamaan vahvempaa saksalaistyylistä myyntiin lain myötä.

Saison

Saison on oikein malliesimerkki vapautuvasta tyylistä, sillä lähes kaikki saisonit osuvat tuohon 5,5-8 haarukan sisään. Kuuluisimpana tietysti Saison Dupont (6,5%), mutta olisipa kiva nähdä siellä esim. Glazen-Torenin Saison D'erpe Mere (6,5%) tai Belgian ulkopuolelta vaikkapa Lost Abbeyn Red Barn (6,7%). Nämä ruokaoluiden ruhtinaat onkin syytä saada ruokakauppaan. Saison-kesä!

Trappistit ja muut ei-happamat belgit

Saisonien lisäksi on tietysti muitakin belgejä. Ikävä kyllä belgit eivät ole kovin kovassa huudossa tällä hetkellä, mutta ehkä ne taas nousisivat? Nimittäin Belgialaisista tyyleistä valtaosa osuu juuri siihen avautuvan haarukan sisään. Lähes kaikki brunet, blondet, dubbelit ja biere de gardet mahtuvat sinne, tripeleistäkin miedoimmat.

Pelkästään nopea vilkaisu trappisteihin löytää tällaiset: Westmalle Dubbel (7%), Rochefort 6 (7,5%), punainen Chimay (7%), valkoinen Chimay (8%), La Trappe Tripel (8%), La Trappe Blonde (6,5%), La Trappe Dubbel (7%), La Trappe Isid'or (7,5%), Achel* Blond (8%), Achel Bruin (8%), Tynt Meadow (7,4%) ja Stift Engelszell Benno (6,9%). 

Sekä tietenkin Orval (6,9%), tuo jumalan nektari.

Eikä vähemmän trappisteistakaan esim. St. Bernardus Tripel (8%) yhtään haittaisi.

Kuuluisin vahva belgi Duvel ei mahdu mukaan, mutta muuten belgejä vapautuu niin hurjat määrät, ettei viitsi edes luetella. Esim. ihan tylsemmästä päästä AB-Invebin Leffeltä pääsee hyllyyn melkein kaikki oluet, paria aivan vahvinta lukuunottamatta. Puhumattakaan sitten oikeasti mielenkiintoisista tuottajista. 

Suomessa juuri kukaan ei belgejä oikein tällä hetkellä tee, mutta Belgian ulkopuolelta ainakin jenkki-craftiä löytyisi tätäkin linjaa. Sanotaan nyt vaikka Goose Islandin Matilda (7%), jonka luulisi AB-Inbevin koneistolla siirtyvän tännekin asti, puhumattakaan pienemmistä tuottajista.

Lambic, flanderin punainen ja oud bruin

Belgeissä on myös hapanoluita. Osa lambiceista mahtuu nykyiseenkin rajaan, mutta varsin paljon huipputason gueuzejä ja muita lambiceja seikkailee siinä 6-7% tuntumassa. Esimerkkinä vaikkapa 3 Fonteinen Oude Gueuze (6%) ja Tilquinin Oude Gueuze á l'Ancienne (7%), puhumattakaan muista. Äkkitsekkauksella oikeastaan vain todella harvat erikoiserät lambiceissa menevät yli 8% rajan.

Lambicien lisäksi on tietysti myös tummempia flanderilaisia klassikkoja kuten Rodenbach Grand Cru (6%) ja Vintage (7%) sekä Liefmans Goudenband (8%).

USA:n pohjattomasta ämpäristä irtoaisi esim. Brueryltä näitä lajeja vaikka kuinka paljon.  

Kotimaisista voisi mainita Fiskarsin hienot tuotteet Floridus (7,7%) ja Down by the River (6,7%). Sodankylän Paihalasin upeita oluita toki kelpaisi kaupassakin tirkistellä, jos niitä ravintoloiden ja hypen jälkeen kauppoihin riittää.

Vahvat portterit ja stoutit

Koska nykyään kovin moni tuntuu luulevan, että "stout" on yhtä kuin 13% imperial pastry stout, niin ihan hyvä olisi saada ns. double/export stoutin vahvuistakin tavaraa tarjolle. Englannista esim. Kernel Export Stout London 1890 (7,4%) ja ennen kaikkea aivan jumalainen Kernel Export India Porter (6,3%) olisi mukava tavata kaupassa. Isomman tuottajan puolelta Guinnessin Special Export Stout (8%) ja Foreign Extra Stout (7,5%) ovat edelleen olemassa, luulisi ainakin toisen löytävän tiensä johonkin?

Kotimaastakin löytyy, kuten se jopa siellä Ylen jutussa mainittu Sinebrychoff Porter (7,2%) klassikko. ja toinenkin kotimainen jota mielelläni näkisin on lähes yhtä kova ellei kovempi, Plevnan Siperia (8%). Lisäksi muillakin pienpanimoilla on verrattain usein tähän sopivia tuotteita, tai ainakin uskoisin että tulevaisuudessa on.

Muut

Vaikka alussa pilkkasinkin Laitilan mainitsemaa kuusi ja puoliprosenttista bitteriä niin on tietysti  olemassa ikuisuusklassikko, oluiden olut, kuninkaiden kuningas Fuller's ESB (5,9%). Sinällään ihan kiva lempiolutta olisi kaupassa olla, mutta mielummin minä henkilökohtaisesti sen hanasta juon. ESBiä ei oikein kukaan muu koskaan osaa tehdä, niin en haikaile muiden perään.

Vahvoja brittityylejä toki piisaa muutenkin kuin bitterinä. Esim. sellaisia voisi unelmoida kuin Strong Suffolk (6%) ja skottien Traquair House Ale (7,2%) ja Jacobite Ale (8%). Fuller's Vintage on liian vahvaa, mutta eihän sitä ole saatu tähän maahan myyntiin enää moneen vuoteen, niin aivan sama. 

Jenkeistä löytyy tietysti tolkuttomat määrät muutakin vahvaa kuin IPAa, esim. Arrogant Bastard Ale (7,2%) on jo omanlaisensa klasari.

Sahti

Niin, maailmanklassikkojen ja craft-menon edessä myös kotimaiset perinteet pääsisivät ihan maitokauppaan asti. Ihan hirveästihän sahtia ei kaupallisesti tehdä, kun Finlandia Sahtikin lopetti, mutta kuuluisin Lammin Sahti (7,5%) porskuttaa ja Pihamaan yhdeksänprosenttista lukuunottamatta muutkin kaupallisesti vähän vakituisemmin tehtävät Kullervo Ruissahti (7,5%) ja Varastopanimon Sahti (7%) mahtuvat kauppaan jos laki muuttuu.

-------

Noin, katsos ihmettä, maailmassa tosiaan on muitakin optioita 5,5-8% välille kuin viinalager ja satunnainen portteri! Vielä kun maahantuojat, kaupat, media ja ostava kansa ymmärtäisivät sen. Jatkan metsään huutamista sillä välin.

*joo joo, Achel ei ole enää trappisti