Kirja-arvio: David Jesudason - Desi Pubs

David Jesudason: Desi Pubs - A Guide to British-Indian pubs, food & culture

CAMRA Books, 2023, 244pp.

David Jesudason voitti tällä kirjallaan desi pubeista viime vuonna "Beer Writer of the Year" -palkinnon. Desi pubeissa kyse ei ole mistään desilitran annoksia tarjoavasta maistelupubista vaikka nimestä voisi suomalainen niin päätellä. Kirjan alaotsikko avannee asiaa enemmän: A guide to British-Indian pubs, food & culture. Eli kulttuurillisesti intialaisten brittien pitämistä pubeista on kyse. 

Täsmennettäköön, että "Indian" tässä viitannee enemmänkin koko Intian niemimaan alueeseen ja käsittää siis myös pakistanilaiset, bangladeshiläiset, sri lankalaiset, jne. juuret. Näitä tupataan kutsumaan brittein saarilla nimellä "desi". Kyseessä on Iso-Britanniassa merkittävä vähemmistö, parisen miljoonaa ihmistä, joilla on usein jo vuosikymmenien ja useiden sukupolvien tausta maassa. Kytkös Iso-Britannian ja Intian niemimaan välillä on tietenkin entisen siirtomaavallan peruja.

1960-luvulta lähtien alkoi ilmaantua intialaisten ja muiden desien pyörittämiä pubeja. Ennen kaikkea niiden pointtina oli tarjota paikka johon paikallinen desi-väestö oli tervetullutta, koska valkoisten paikoissa he kohtasivat (ja kohtaavat) rasismia jos ylipäätään saivat palvelua lainkaan. Pubit myöhemmin laajensivat tarjontaansa myös intialaiseen ruokaan ja ovatkin nykyään pigmenttiin katsomatta suosittuja ennen kaikkea ruuan vuoksi.

Rotukysymykset ovat kuitenkin edelleen keskiössä. Jesudasonin oma perhetausta on Intia-Malesia-Singapore-akselilta, eikä koko desi pub käsite ollut hänelle itselleen tuttu ennen kuin myöhään aikuisiällä, mutta ensimmäiseen sellaiseen mentyään olo pubissa oli tuntunut ensimmäisen kerran aidosti turvalliselta ja kotoisalta. Se on kuitenkin se tunne, mikä missä tahansa pubissa ensimmäisenä pitäisi syntyä, joten hetki on mahtanut olla valaiseva. Kuumottavassa kapakassa kun on ei ole oikein mukava hengata, niin mietipä omalle kohdalle jos jokainen kapakka tuntuu enemmän tai vähemmän kuumottavalta. Jesudason kertoo miten hänelle ei oltu nuorempana esim. tarjoiltu lainkaan pubissa sen vuoksi, että kyseessä oli "Millwallin pubi"*. Ja tämä on ollut kuitenkin vielä 1990-luvulla.

Kirja ei ole kuitenkaan mikään kertomus rasismista, vaan ensi sijassa se on pubiopas, vähän Pete Brownin "The Pub" -teoksen pidempien kuvausten tyyliin. Desi Pubsissa esitellään 50 pubia ympäri Iso-Britanniaa. Näistä 41 esitellään pitkinä 3-5 sivun kuvauksina valokuvien kera, lisäksi lyhyinä rykäisyinä muutama muu lopussa. Koska erityisesti Birminghamin ja ympäröivän Midlandsin seutu on desi-väestön asuttamaa, merkittävä osa pubeista on sieltä, sekä tietenkin Lontoosta. Muilta seuduilta jää tarkemmin käytäväksi vain kymmenisen pubia.

Kun opasta lukee kuten kirjaa, alusta loppuun, huomaa ettei sitä ehkä ole tarkoitettu ihan niin luettavaksi. Kuvaukset kun alkavat välillä vähän toistaa itseään, kun Jesudason esim. tuppaa joka toisen kohdalla kertaamaan kuinka desi-pubit ovat olleet turvallisia kohtauspaikkoja desi-väestölle. Etenkin erityisen rasistisesta taustastaaan tunnetun Smethwickin kolmen pubin esittelyjen kohdalla rupesi jo ärsyttämään, että pitääkö Malcolm X:n vierailu kaupungissa 60-luvulla ihan oikeasti tuoda esiin jokaisen pubin kanssa. Se niin kuin tuli selväksi jo.

Toisaalta kirjana lukiessa kuin vaivihkaa kertyy käsitys desi-pubeista ja niiden erityispiirteistä ja eri muodoista sekä myös hieman taustaa desien oloista ja historiasta Britanniassa. Tiedonjyväsiä tipahtelee joka pubin kohdalla vähän kerrallaan pubien kuvausten seassa. Jesudason kirjoittaa hyvin ja sujuvasti ja keskittyy siihen mikä on kunkin pubin vahvuus. Kun kyseessä on esim. vähän uudempi gastropub- tai craft-henkinen paikka, fokus on nopeasti ruuassa ja oluessa historian ja kulttuurin sijasta. Onneksi sellaisia on kirjassa selvästi vähemmän. Niiden kuvaukset ovat nimittäin paljon tylsempiä.

Kirjasta selviää mm. miten ruoka on tullut desi-pubeihin itse asiassa vasta myöhemmässä vaiheessa. Se on tavallaan ironista, koska Jesudason itsekin suorastaan määrittelee desi-pubin niin, että siihen liittyy olennaisena osana intialainen ruoka, erityisen usein Intian itsenäistymisen halkaiseman Punjabin alueen tyylisenä. Ruuassa voi tietysti olla myös esim. nepalilaisia tai muita cross-kitchen sävyjä, jopa afrikkalaisia muotoja (moni desiperhe on aikoinaan muuttanut Britanniaan siirtomaa-ajan Keniasta), mutta toki aina vahvalla intialaisella ytimellä. 

Ruokafokuksen takia moni kirjan pubi myös vaikuttaa kulkevan aika hienoa rajaa intialaisen ravintolan ja pubin välillä. Muutamaa en itse kutsuisi pubiksi lainkaan, mutta minulla tietysti onkin ulkomaalaisen ahdas käsitys brittipubin olemuksesta. Toisaalta seassa on sitten aivan täysin perinteikkään oloisia englantilaisia pubeja, intialaisin sävyin. Jesudason myös painottaa, ettei ravintolamaisimpiakaan desi-pubeja pidä sekoittaa myöhäisillan currymestoihin, jotka on suunnattu erityisesti valkoiselle väestölle mättöruuaksi pubi-illan jälkeen, siinä missä desi-pubeissa syödään pubi-illan aikana ja asiakaskuntakin on yleensä paikallista desi-väestöä. Vaikka tietenkin myös curryjä niissäkin on tarjolla.

Ruokapuolessa on sellainen erityinen Briteissä syntynynyt piirre, joka mainitaan lähes joka pubin yhteydessä, kuin "mixed grill". Kirjassa omistetaan asialle ihan erillinen aukeama. Mixed grill on annos mausteisia marinoituja lihoja ja kaloja, jotka paistetaan tandoorissa ja tarjoillaan sihisevänä kuumalla pannulla. Se on erityisen suosittu annos kaikkialla ja rivien välistä voi lukea, että sen tason mukaan jopa arvotetaan parhaat pubit.

Vaikka kirja on CAMRAn julkaisu, niin olut ei näissä ole niin keskiössä. Moni, etenkin vanhempi, desi-pub tuntuu tarjoilevan ensisijassa bulkki-keg-olutta vaikka ruokaan olisi panostettu viimeisen päälle. Jesudason ei itse asiassa monen kohdalla viitsi edes mainita oluesta mitään. Poikkeuksia toki on, etenkin Midlandsillä raskasta teollisuustyötä tehneiden desien mielijuomaa on aikoinaan ollut mild ale ja sitä on siksi edelleen alueen desi-pubeissa(kin) tarjolla. Myös modernimpaan craft-tarjontaan laajentaneita esitellään muutamia, kuten The Gladstone Arms Lontoosta. Ja jopa craft-panimoravintola, Indian Brewery Snowhill Birminghamista.

Desi Pubs on syystä palkittu pubiopas. Harvaan pubioppaaseen saadaan ujutettua näin paljon sosio-poliittista ja rotuhistoriallista aspektia mukaan, etenkään näin luontevasti. Ja vaikkei se puoli kiinnostaisikaan, kuvaukset luettuaan kirjan viidestäkymmenestä pubista haluaa käydä vähintään syömässä noin viidessäkymmenessä. Oluellakin varsin monessa.

Olen itse käynyt käsittääkseni vain yhdessä desi pubissa, aivan sattumalta Hen & Chickensissä viime kesänä Birminghamissa. Sitä ei kirjassa mainita. Ikävä kyllä en tiennyt tuosta mixed grill -hommasta silloin Hen & Chickenissä, mutta tilaamani currykin oli hyvää. Kirjaa selatessa huomaan kyllä sekä Lontoossa, että Birminghamissa kävelleeni muutaman erinomaisen paikan ohi niin läheltä, että nyt vähän ärsyttää. Noh, seuraavaan kertaan.

*Eli siis jalkapallojoukkue Millwall FC, joka tunnetaan ensi sijassa rasistihuligaani-kannattajistaan.