Taas on tekosyy syödä juustoa.
Juustoparitukset olivat suunnittelemattomalla tauolla kesän ajan. Johtuen pääasiassa siitä, ettei tehnyt mieli juustoa ja toiseksi kesälomista ja muista kiireettömyyksistä. Näinpä juustojuttujen määrä ei vähene, mutta sarja pidentyy yli tämän vuoden. Ylipäätään virhe tehdä mitään "kerran kuussa/viikossa/päivässä/sekunnissa" henkisiä suunnitelmia elämään, niistä tulee vain turhaa stressiä.
Mutta! Palaamme takaisin juustojen ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa vuorossa juustot, joita on jotenkin hankala kategorisoida. Ei siis minun mielestäni vaan erinäisten juustogurujen. Välillä ne on kittijuustoja, välillä pestyjä juustoja, välillä punahomeita, välillä ties mitä. En ymmärrä asiasta tarpeeksi, joten kutsun niitä termillä "pehmeät ja haisevat", sillä ne ovat a) pehmeitä ja b) haisevia. Sellaisia, jotka lämmetessään menevät joskus lähes dipattavaksi velliksi ja haisevat pahimmillaan sillä lailla kunnon hirveältä, ettei kehtaa tarjota. Ironista kyllä, tällaiset hajujuustot ovat yleensä aika miedon makuisia. Ainakin hajuun verrattuna.
Oluet
 |
| Juustojen hajusta se vain tämän kuvan sumeus johtuu |
Oluet sitten näille. Pohjaksi on ollut tapoina ottaa kirjassa suosittelemani pari. Siellä suosittelen erinäisiä hapanoluita, kuten kriek lambic, flanderin punainen ja gueuze. Näissä on happamuutta ja myös kierompaa luonnetta kohtaamaan juuston rasvan ja vinkeämmät elementit. Näiden lisäksi biere de garde, ei happamana vaihtoehtona.
Satuin törmäämään juuston ostopäivänä Olarin Panimolla olutsommelier Olli Majaseen, ja kysyin Ollin näkemystä. Ollin lonkalta heitetty valinta oli gueuze, joten sillä mennään. Kiitos vain Ollille! Kaapissani on kypsynyt jokusia gueueze-pulloja, niinpoä tämä oli erinomainen tekosyy avata yksi. Valikoin joukosta Girardinin "mustan etiketin" gueuzen. Pullossa ei ole mitään vuosimerkintää, mutta jostain olen merkinnyt muistiin vuoden 2018 pullotusvuodeksi. Kuutisen vuotta kypsynyt siis.
Haastaja: Tripel LeFort
Biere de garde ei ole lempioluttyylejäni, mutta vaalea versio on aika lähellä saisonia, joka puolestaan on aika lähellä tripeliä. Ja tripeliä olin juuri tuonut Belgiasta ison pullon. Tripel LeFort on isohkon, mutta itsenäisen, Omer Vander Ghiste -panimon tuotos. Sen tunnetuin olut lienee Omer, jota Belgiassa vähintään mainostetaan aivan älyttömästi, liekö sitten juodaankin. Olut on itselleni uusi, mutta toisin kuin kotimaisiin tuottajiin, belgeihin voi luottaa tripeleissä melko sokeasti. Ihan ok tripel tämä olikin, mitä nyt hieman alkoholisuus puski läpi.
Yllättäjä: Old Peculier
Kolmanneksi halusin jotain vinkeämpää villiä korttia. Ihmettelin parinkin panimon noutohyllyä ja parin kaupan valikoimaa, mutta ei oikein lämmittänyt mikään tarjolla ollut. Sitten tajusin, että olin juuri ostanut Alkosta tölkkikaupalla yhtä lempioluistani: Theakstonin Old Peculieria. Normaalisti parittaisin sen esim. vahvalle cheddarille tai vanhalle goudalle, mutta sehän voisi olla yllättävä kulma tämmöiseenkin. Kokeillaan! Old Peculier on muuten nykyään viimein kauppavahvuinen (5,6%), joten toivoisi näiden tölkkien löytävän tiensä ruokakauppaankin. Oluthan on viimeisen päälle loistava. Ihan vink vink vain, duopoli.
Old Peculier on myös yksi hankalimmin tyylilokeroon laitettavista oluista mitä tiedän. Siinä on ominaisuuksia bitteristä ja dark mildista ja toisaalta vahvemmistakin briteistä. "Old aleksi" se monessa paikassa leimataan, mutta sellaisen pitkään säilöttävän old/stock alen ominaisuuksia siinä sitten taas ei ole ja old ale on ihan kelvoton tyylimääritelmä muutenkin. Strong english ale kai se sitten olisi...
-----
Klassikko: Munster
Haluamani klassikko olisi ollut ranskalainen (kuinkas muuten) Époisses, mutta sitä ei ollut saatavilla tällä hetkellä. Lentävästä Lehmästä valiteltiin, ettei ole pariin kuukauteen kai tulossakaan. Toinen samanmoinen klassikko on ranskalainen (tietysti) Munster. Se saa nimensä Saksan rajan läheltä Alsacen eli vanhanaikaisesti Elsassin kylästä nimeltä Munster. Ei siis siitä suuresta kaupungista Münster, joka on ihan reilusti Saksan puolella.
Munsteria on tehty 600-luvulta asti Pyhän Gregoriuksen luostarissa (joka käsittääkseni on raunioina nykyään). Punertavakuorinen tahmea juusto, sisus on pehmeää. Tuoksu on enemmänkin lemu, ihan kunnon hielle ja kaalipierulle dunkkaavaa tavaraa. Maku on hellempi, hitusen hapanta suolaista svingiä ja mukavaa rasvaisuutta.
Paritukset
Gueuze (Girardin): Toimii. Juustossa on juuri tarpeeksi voimaa gueuzen happamuudelle ja kokonaisuus on ihan suht harmoninen. Mitään uutta ja parempaa siitä ei synny, mutta hyvää kuitenkin.
Arvosana: 8-
Tripel (LeFort): Olut paranee. Juusto hävittää oluen alkoholisen kulman ja pientä hedelmäisyyden paria löytyy myös. Toimii aika samalla tavalla kuin kotimaisen versionkin kanssa.
Arvosana: 8-
Old Peculier: Mitä täällä tapahtuu? Tämä hieman voimakkaampi munster-versio tuntuu hukkuvan maltaisen OP:n alle melkein kokonaan, siinä missä Hakaniemi paransi oluen meininkiä. Ota näistä nyt tolkku. Tämä kuitenkin lässähtää.
Arvosana: 6+
Haastaja: Taleggio
Haastajaksi löytyi italialainen klassikko taleggio. Olen halunnut jo pitkään maistaa tätä juustoa, joten oli aikakin. Lombardian Val Taleggio alppilaaksosta nimensä saava juusto, tai ainakin samankaltainen juusto alueelta, on ollut tuotannossa jo antiikin Rooman aikaan. Taleggio tehdään suorakulmaisina blokkeina, joihin painetaan T-kirjain. Sitä ei hirveän pitkään kypsytellä ja juusto on sinällään mieto, mutta haju on terhakka tässäkin.
Juustokirjani ei laske taleggiota samaan sarjaan kahden muun kanssa (munster on "pestykuorinen pehmeä juusto" ja taleggio "keittämätön puristettu juusto"), mutta pehmeä ja haiseva se on, joten eikun vaan. Tuoksu on selkeästi kevyempi kuin munsterissa, mutta kyllä terhakka kellarihome siinä silti on. Maku on uskomattoman hyvä. Tästä tuli melkein lempijuustoni kertaistumalta. Pehmeä, rasvainen ja suolainen, mutta siinä on mukana makeutta ja kepeä, suorastaan hedelmäisen maitohapan kulma. Todella herkullista tavaraa. Ei jäänyt ainoaksi kerraksi, että hankin tätä.
Paritukset
Gueuze (Girardin): Juusto nippa nappa pärjää oluen happamuudelle. Hieman gueuze kuitenkin jyrää, mutta kombon pelastaa loppuun tuleva vinkeys, jossa juuston hieno maku ottaa lambicin hedelmäisestä kulmasta kiinni ja pyöräyttää tanssiin ikään kuin loppuniiauksen.
Arvosana: 8
Tripel (LeFort): Ei. Nyt ei lähe. Ei palvele juustoa, eikä olutta. Kummatkin jotenkin lopahtaa aivan täysin.
Arvosana: 5½
Old Peculier: Ja aivan sama ongelma tälläkin kuin tripelillä. Kummallista. Juusto vain lötkähtää ihan mielikuvituksettomaksi ja olut oudosti väsyy. Hitusen parempi kuin tripel kuitenkin, koska OP:n tumma maltaisuus pitää sitä paremmin kasassa.
Arvosana: 6-
Kotimainen: Hakaniemi
Jälleen Helsingin Meijeriliikkeen tuotos, koska niitä on helposti saatavilla täälläpäin. Hakaniemi on paikallinen tulkinta munsterista. Se on "punahomejuusto", jossa brosyyrin mukaan voi aistia "Pitkänsillan pohjoispuolen särmikkäitä aromeja ja tuoksuja" ja se on "sivistyneempi versio" munster-juustosta. Näin 17 vuotta Kalliossa asuneena, ihan kaikkia alueen aromeja ei ehkä tarvitse juustoon saada, mutta hauska kuvaus kuitenkin.
Ulkoisesti varsin samanoloinen kuin munster, tietenkin. Itse asiassa kun katson tässä päivää myöhemmin näitä valokuvia, niin toivottavasti ne nyt menivät oikeinpäin... Joka tapauksessa juusto on varsin samankaltainen kuin ensimmäinenkin juusto, mutta sekä tuoksu että maku ovat miedompia. Muuten aika samoilla linjoilla. Laatutuote tuntuisi olevan.
Paritukset
Gueuze (Girardin): Gueuzen happamuus jyrää juuston aivan täysin jalkoihinsa. Suussa maistuu vain lambic ja pyörii köntsä jotain vahaa. Ei se pahalta maistu, mutta parituksena avuton.
Arvosana: 6
Tripel (LeFort): Varsin toimiva. Vähän kuin munsterin kanssa, vähemmän yllättäen. Juusto demppaa turhan viinaisuuden pois tripelistä ja molemmissa esiintyvä hedelmäisyys yhdistyy kauniisti. Ei nyt mikään superhyvä kuitenkaan.
Arvosana: 8-
Old Peculier: Toimii. Juuston rasvaisuus jotenkin antaa oluelle lisää umamista runkoa ja oluen elementit korostuvat. Juusto itse ei pääse hirveästi esiin, mutta hyvää tämä on.
Arvosana: 8-
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.