Belgia 2024 - Osa 2: Antwerpen

Belgiassa pääkaupungista maan kakkoskaupunkiin pääsee nopeasti, matkaa kun on vain nelisenkymmentä kilometriä. Juna ajelee väliä hissukseen vajaan tunnin. Matkalla näkee juuri sen verran etäisesti maaseudun kaltaista aluetta, että voi suomalaisenakin melkein hyväksyä kahden suurkaupungin olevan erillisiä alueita. Melkein.

Antwerpenin Centraal -asema on itsessään ihan näkemisen arvoinen paikka. Upeaan belle époque -ajan kuoreen on kätketty moderni vuosituhannen vaihteessa uusittu kompleksi, jossa junat ajavat monessa tasossa. Jotenkin steampunk-scifistinen tunnelma siellä.

Kamat hotellille ja ajelemaan kaupungin oudolla metro-ratikalla: Premetrolla. Antwerpeniin on siis kaiveltu metrotunnelit valmiiksi, mutta jonkinlaisena välimallin rahapula-ratkaisuna varsinaista metrojärjestelmää niihin ei ole hankittu vaan tunneleissa suhataan ratikoilla. Ajelin ensimmäiseksi vanhaan kaupunkiin.

Vanha kaupunki vaikuttaa ensi kosketuksella laajaltakin, mutta on oikeastaan erittäin käveltävissä oleva kokonaisuus. Harhailin ympäriinsä. Oli sunnuntain alkuiltapäivä ja sadekuurojen rytmittämä tunnelma  kaupungissa varsin raukea. Jossain vaiheessa, melko pian, rupesin etsimään olutta. Katedraalin koilliskulmalla on pieni Pelikaan -niminen perinteikäs baari, jossa sain hoidettua olennaisimman alta pois: De Koninck bolleke-lasissa. Se kun on kaupungin tunnetuin, suorastaan ikoninen olut. Varsin moitteetonta se toki olikin. Lempeän maltaista, kevyellä belgihiivan tatsilla.

Suuntasin The Northerner -pubiin pienellä Wijngaardstraatilla. Nimenomaan pubiin, sillä kyseessä on (ymmärtääkseni) irlantilaisen kaverin pitämä pieni kuppila, jossa on jonkinlainen puoliksi pubin ja puoliksi bruin cafén tunnelma. Valikoin kapakan, koska halusin nähdä Englanti - Slovakia jalkapallopelin ja sen sai The Northernerissa englannikielisellä selostuksella. Käynnissähän oli EM-kisat ja vaikka yleensä vieroksun urheilun seuraamista*, niin jalkapallon arvokisat jaksaa sentään kiinnostella. Olutvalikoimaakin baarissa oli ja vieläpä belgialaista. Kapakka itsessään on hyvin tunnelmallinen (eli pieni) ja siellä oli jotenkin aidon brittipubimainen hieman kostea haju. Expat-brittejä valui katsomaan matsia.

Matsi oli tiukka ja päättyi vasta jatkoajalla Englannin voittoon. Tunnelma oli sen mukaisesti katossa. Jossain vaiheessa Englannin tehtyä (myöhemmin hylätyn) maalin, aktiivisin pöydällinen englantilaisia hyppäsi ylös niin tarmokkaasti, että pöytä ja kaikki sillä olleet oluet saivat kyytiä. Varsinaisen voittomaalin tullessa oli suorastaan huvittavaa huomata juhlinnan tapahtuvan vasta huolellisen väistöliikkeen jälkeen. 

Ottelua katsellessa kului taas bolleke, yksi Dupontikin ja juustoa. Englannin voiton kunniaksi tilasin vielä Kernelin Pale Alen, taattua laatua. Oli vasta alkuilta, joten lähdin tutkimaan lisää vanhaa kaupunkia.

Engel ja Bengel. Tätä lähemmäksi en mennyt.

Grote Markt -päätorin laidalla olisi ollut hyvin klassikoksi mainittu kapakkakaksikko: Den Engel ja Den Bengel. Tim Webbin Good Beer Guide Belgium mainitsee, että ensimmäinen on turistien suosima ja jälkimmäinen enemmän paikallisten. Kun kulmaa lähestyi, kävi selväksi, että koko torin läpi kaikunut party-biitti-jumputus tuli juurikin Den Engelistä, jossa ei ollut kaupungin raukeudesta tietoakaan. Siellä oli oikein junttituristibileet. Joo. Ehkä muualle.

Schelden rannan suunnassa oleva olutvalikoimastaan kehuttu Café Pardaf oli kiinni, mutta vajaan korttelin päästä Ernest Van Dijkkaai -rantakadun varressa oleva Café Ernst oli auki. Pullovalikoimassa jonkin verran tuonticraftia belgiklassikoiden ja vähän erikoisempienkin seassa. Halusin kuitenkin hanaoluen ja kun IPA tai hapan ei kiinnostanut, päädyin belgipils Bavikiin. Peruspils. Baari oli varsin modernin karhea ja kalsea. Ihan siisti, mutta ei omaan makuuni.

Billie's

Ei Belgia ole vain Belgiaa:
Saksalaista klassikkopilsiä nitrovaahdolla tsekkilasista.

Päätin ottaa suunnaksi kehutun Billie's Bier -baarin. Billie's järjestää kaupungissa vuosittain Billie's Craft Beer Fest -olutfestarinkin, joten se on sellainen luonteva olutnörtin suunta. Billie's on tarjonnaltaan enempi moderni craft-paikka mutta ulkoasultaan tunnelmallinen pubimainen tila, jossa on mukava yläkertakin, josta ihmetellä baarin menoa. Katsokaa nyt craft-tyypit tätä ja ottakaa mallia: Vaikka baarissa myytäisiin modernia olutta, sen EI aina tarvitse tuntua siltä, että kalusteet on vanerilevystä ja jekkulangasta itse koottu ja fiilis jotain paperitehtaan valvomon ja tokiolaisen kalamarketin väliltä. Baarissa voi olla myös mukava olla. 

Billie's

Baarinpitäjä otti iloisesti vastaan sunnuntaikävijän. Olikin hyvä käydä siellä sunnuntaina, sillä seuraavina Antwerpenin päivinä se olisi ollut kiinni. Käydessäni paikassa oli hanassa craft-tarjonnan lisäksi bambergiläistä Keesmannin Herrenpilsiä. Sehän on aivan loistava pils, lie yksi maailman parhaita saksalaisia pilsejä. Yleensä en kuitenkaan ulkomaanreissuilla mielelläni juo kuin paikallisia oluita. Mitä sitä muuten edes matkustelemaan. Billie'sissä Herrenpilsiin oli kuitenkin keksitty gimmick, joka lähenteli pyhäinhäväistystä: Se tarjottiin nitrohanasta! Siis sellaisella pehmeällä "guinness-vaahdolla". Pakkohan sitä oli testata. Ratkaisu toimi sen verran hyvin, että otin toisenkin ja tilasin yhdet bitterballenit sen kanssa snäksiksi.

Bitterballen oli itselleni uusi tuttavuus ja sehän onkin nerokas keksintö: Ruskeaan kastikkeeseen tehtyä lihapataa jähmetetään kylmässä ja leivitetään ja uppopaistetaan kuin arancinit. Kuten voi päätellä, tuote on terveellistä kuin tuberkuloosi, eli oluen kanssa juuri parasta snäksiä. Testasin reissussa kolmet ja taso vaihteli aika rajusti todella hyvästä täysin turhaan. Billie'sin katkeropallit olivat ehdottomasti parhaat kolmesta. Kaverina tietysti sinappia, koska ilmeisesti minkä tahansa baariruuan kaveriksi saa aina dijonia.

Hotelliin kävellessä oli matkan varrella Legendaarinen Kulminator-olutravintola. Se oli omistajan terveysvaivojen takia suljettu jo keväällä. Kävelin sen ohi hotelliin palatessa ja katselin ikkunoita. Paikkahan tunnetaan erityisen kattavasta kellarista ja eksentrisestä, tarinoiden mukaan suorastaan kusipäisestä omistajasta, joka voi heittää porukkaa milloin mistäkin syystä ulos tai olla päästämättä sisään. Kuulemma vieraat tentataan ovella ja ei missään nimessä pidä sanoa tulleensa juomaan olutta, koska vain maistelemaan tulleet pääsevät sisään. Kuulin muitakin epämiellyttäviä huhuja paikasta ennen lähtöä, ja kellarista huolimatta ei oikeastaan niin paljon olisi tehnytkään mieli paikkaan mennä huudettavaksi. Noh, onneksi oli kiinni, niin ei tarvinnut edes miettiä asiaa.

Vähän Kulminatorin ohitettuani taivas aukesi jälleen. Matkaa oli liikaa ja sade liian tasaista, että olisi kannattanut edes yrittää väistää sitä, joten luovutin ja päätin vain kastua. Jossain vaiheessa ohitseni ajoi tyyppi polkupyörällä niin kovaa kuin pääsee ja huusi polkiessaan kirouksia sateelle. Litimärkänä hotellille päästyä unta ei tarvinnut houkutella kovin kauan.

---

Seuraavana päivänä jatkoin vanhan kaupungin kiertelyä. Päädyin ensin pohjoisempana 't Waagstuk -klassikkokapakan luo puolivahingossa, mutta se oli maanantaina kiinni ja niin oli sen vieressä oleva The Highlanderkin. Koko Waagstukin edessä oleva pieni aukio oli revitty auki remontin takia. Muutenkin alueella oli paljon tietyötä ja suunnistaminen oli aika tuuripeliä välillä.

Löysin lounaalle katedraalin viereen Elfde Gebod -kuppilaan. Nimi tarkoittaa yhdettätoista käskyä. Kymmenen vuotta vanhan Good Beer Guide Belgiumin mukaan ravintola on ilmeisesti ollut silloin nimeltään väliaikaisesti Katedral, mutta näemmä on palattu Elfde Gebod -nimeen. Talo on ollut paikalla 1400-luvulta asti ja ravintola on täynnä kaikenlaista katolista roinaa. Maalauksia ja eritoten pyhimyspatsaita on joka paikassa. Lasten tekemiltä näyttävät "lyijylasimaalaukset" ikkunoissa eivät aivan vetäneet vertoja katedraalin alkuperäisille.

Listalla on belgiklassikkoja sekä erikoisuutena talon omat oluet, vaalea ja tumma. Otin tumman ja "tukkimiehen leivän", joka sisälsi kinkkua, kananmunia ja salaattia. Olut oli varsin makean leipämaltainen ja sopikin leivälle hyvin. Leipä itsessään oli vähän turistihintainen (19e), mutta ihan ok. Istuin yläkerrassa, josta pystyi vakoilemaan näppärästi alakerran patsaiden reunustamaa tiskiä.

Turisteltuani lisää vanhassa kaupungissa, oli taas jalkapallopeliä tarjolla, jota varten läksin lähemmäs hotellia. Sivuhuomiona Antwerpenissä kannattaa tsekata katedraali. Pidän suunnattomasti katolisten kirkkojen ylilyövistä sisuksista ja Antwerpenin kirkko Rubenseineen oli hienommasta päästä käymiäni. 

De Keyserlein, paikallisen Espan, laidalla on Kelly's Irish Pub -irkkupubi, jossa Belgia - Ranska peli näytettiin suurelta skriiniltä. Sitä ennen käväisin naapurissa Bier Central Antwerpenissä. Bier Central on pieni ketju, jolla on sijainnit neljässä Belgian kaupungissa. Antwerpenin lisäksi Gentissä, Brysselissä ja Mechelenissä. Se mainostaa itseään yli 300 pullo-oluen valikoimalla ja korostaa tätä sillä, että pöydissä on paksu "Beer Encyclopedia" -menukirjanen, jossa oluet esitellään kuvauksineen. 

Ketjumaisuus tuntuu paikassa vahvasti, eikä mitenkään erityisen positiivisesti. Jotenkin tekemällä tehdyn tuntuista. Valikoimahan on siis teoriassa ihan hyvä, mutta en löytänyt sieltä oikeasti mitään kovin mielenkiintoista, joka kertoo ehkä enemmän minusta. Otin Ichtegem Grand Cru -hapanoluen, jossa on jonkinlainen kirous, joka saa minut unohtamaan sen nimen. Olen nimittäin maistanut Ichtegemin varmaan neljään eri otteeseen ja joka kerran tilannut sen mielestäni uutena tuttavuutena. Sitten saatuani todennut, että ai niin tämä on tämä. Onneksi olut on varsin hyvä oud bruin / flanderin punainen henkinen klassinen hapanolut, niin ei se hukkaan mene.

Irkkupubista ja futispelistä ei ole oikein erityistä kerrottavaa. Iso paikka, paljon kansaa ja sellaiseksi turistibaariksi ehkä vähän yllättäenkin juuri paikallisia katsomassa. Selostuskin oli flaamiksi. Sata belgialaista baarissa ei silti saanut aikaan samaa tunnelmaa kuin kymmenen brittiä edellispäivänä The Northernerissa. Paikalla oli myös maailman ärsyttävin Ranskan kannattaja, joka kukkui todella rasittavasti ja todella ärsyttävästi ja kovaan ääneen aina kun Ranskalla oli tilanne päällä ja tietenkin erityisen paljon sitten kun Ranska sai voittomaalin. Kaikenlaisia vajaamielisiä palikoita sitä pitää sietää. Ihmettelin, ettei tyyppi saanut turpaansa, mutta belgit ovat näemmä rauhallista kansaa. Toivoin koko loppukisojen ajan, että Ranska häviäisi jotenkin mahdollisimman nolosti ihan vain siksi, että sitä kukkujaa vituttaisi.

---

Seuraavana päivänä menin asioikseni ihmettelemään kaupungin kuuluisinta eli De Koninckin panimoa, joka on ollut jo 2010 lähtien Duvel Moortgat -konsernin osa.

Vanha panimo perustettiin 1827 Antwerpenin ja Berchemin rajan tulliportin seutuvilla toimineen majatalon tilalle. Tulliporttia sanottiin "kädeksi" koska sitä merkkasi pysähtymään neuvonut punainen käsi. Majatalon viihteeksi vieressä oli kenttä, jossa rikolliset hirtettiin. Viideltä Koninckiin ja kuudelta hirteen, sellanen on antwerpeniläisen lauantai...** Nykyään Berchem on tietenkin osa suurempaa kaupunkia, hirttäjäiskenttä on ihan nätti pieni puisto ja punainen käsikin toimii panimon, oluen ja kuulemma kaupunginkin tunnuksena.  

Näin rahvaan ei-henkilökunnan näkökulmasta pääasiassa tilassa on De Koninckin vierailukeskus ja museo tai siis interaktiivinen kokemus. Keskuksen sisäpihasta on tehty eräänlainen craft-hengailukeskus, jossa voi kaljoitella ja syödä ja ostella artisaanielintarvikkeita ja luomupolkupyöriä. Ei tosin tiistaiaamupäivällä. Julkisivujen ja museoiden taakse on toki kätketty ihan hyvän kokoinen panimokin ja kuulemma siellä vieläkin De Koninckia ja Tripel d'Anversia tehdään. Vierailukeskuksessa käydessä sen taakse piilotetun panimon kokoa ei oikein tajua, sen huomaa paremmin google mapsin satelliittikuvista. Silti jotenkin kuitenkin epäilen (eli puhtaasti spekuloin), että Duvelilla on vielä isommat keitot käymässä jossain megalaitoksessa. 

Kokemus oli ihan ison rahan meiningillä tehty. Liput voi hankkia etukäteen netistä ja kierroskin hoituu täysin itsenäisesti. En toisin sanoen nähnyt kierroksen aikana yhtään elävää ihmistä, jos jotain  ikkunasta bongattuja satunnaisia panimotyöntekijöitä ei lasketa. Kierroksen alussa annetaan poletti ja pieni bolleke De Koeninckia kouraan ja sanotaan, että tuonnepäin. Sitten siinä kävellessä rakennuksen läpi erinäiset hahmot kertovat näytöillä tarinaa panimon historiasta, oluen tekemisestä ja sen sellaisesta. Näytöt aktivoituvat aina huoneen mukaan ja erinäisiä vipstaakeja on koplattavaksi ja yhdessä vaiheessa ollaan "bolleken sisällä". Parhaiten mieleen jäi baarituvassa panimon eri vaiheiden omistajien "taulujen" käymä keskustelu, joka oli ajoittain ihan hauskakin. Jossain vaiheessa tyhjenneen lasin sai polettia vastaan täyttää Tripel d'Anversilla (joka on itse asiassa aika kiva tripel, jos vähän suora).

Ihan hyvin tehty viihdyttävä pläjäys kaiken kaikkiaan, tosin loppua kohti alkoi vähän väsyttää ja aloin vähän skippailla. Toisaalta olen kuullut vastaavia oluenvalmistusjorinoita aika moneen kertaan, joten kokemus voi erota jos on neitseellisellä panimokäynnillä. Itse panimoahan kierroksen aikana nähdään varsin vähän, pääosa on kokemuksella.

Aamupäivän viihde suoritettuna mietin, että mitäs sitten, vähän välipäivähän tämä oli. Olin jotenkin harkinnut lähteväni käymään Westmallen luostarilla, kun sinne olisi päässyt bussilla suht helposti. Panimomyymälä tosin ei olisi auki kuin perjantaisin, joten reissu rajautuisi matkamuistomyymälään ja luostarin puutarhassa käppäilyyn. Satoi vettä, eikä puutarhakäyskentely erityisemmin kutsunut. 

Niinpä hyppäsin ratikka-metroon ja päätin suhata paikkaan joka kuulostaisi hassuimmalta: Van Eeden, heti toisella puolella Scheldeä, pakko olla paratiisimainen mesta. Tai sitten hirvittävä betonilähiö. Kävin syömässä eväsleivän Schelden rannassa ja bongasin erikoisen pömpelin, johon menivät kävelytien opasteet: "Sint-Annatunnel". Kyseessä oli 600 metrinen jalankulkutunneli Schelden ali. Heti kokemaan!

Niin kuumottavassa umpitunnelissa en aiemmin olutreissulla olekaan ollut, mutta hieno kokemus! Se avautui toisessa päässä vieläpä parin korttelin päähän Cafe Pardafista, joka oli nyt auki. Nimensä mukaisesti oikeasti kahvilamainen ja valoisa, eikä niinkään perinteinen bruin cafe. Kahvilatunnelmasta huolimatta paikassa on varsin upea olutlista millä tahansa mittapaalulla tuonticraftejä ja kellaroituja tuotteita myöten. Otin ensi hätään Karmeliet Grand Crun, josta en ollut aiemmin kuullutkaan. Lempi-tripelini "grand cru"-versio oli varsin hyvä, jos nyt ei mitään mullistavan erilaista. Toiseksi olueksi löytyi Oude Gueuze Deville vähemmän tunnetulta lambic-panimolta Den Herbergiltä Buizingenista.  Itselleni uusi lambic-panimotuttavuus, ensimmäinen olut on julkistettu kai vasta 2020. Oikein hyvä, pyöreämmän pään gueuze. Edelleen voi oikeastaan luvata, että jos ottaa perinteisen (oude) gueuzen miltä tahansa belgialaiselta valmistajalta, niin ei siinä pahasti vinoon astu. Lipenin paikalta ennen kuin lompakko tyhjeni kokonaan.

Hotellipysähdyksen jälkeen ajattelin käydä viimein kehutun, edellispäivinä suljetun, 't Waagstukin tsekkaamassa. Matkalla ollut nörttibaari Geeky Cauldron kutsui myös sisäistä nörttiäni. Nörttipata oli varsin muovinen nörttikuppila, jossa varmaan on ihan kiva lautapelailla, mutta illan ensimmäisenä asiakkaana tyhjässä kapakassa oli aika oudon kulissinen tunnelma. Puolet baarista oli sci-fi-teemalla ja puolet fantasiateemalla. Mitään erikoisempaa olutta siellä ei ole, hyvä jos perusoluita, mutta hunajaviiniä eli simaa sen sijaan löytyy. Varsin mukiinmenevä ja juotava, petollisen vahva sima olikin kyseessä. Ei siis mikään olutturistin kohde, mutta jos simaa ja nörttikulttuuria etsii niin miksei.

't Waagstuk ilahdutti heti sisään astuessa. Mukava sisäpihamainen terassi ja vanhaan rakennukseen tehty korkeakattoinen baari, jossa kaiken muun mukavan lisäksi oli baarimyynti, eikä mitään pöytiinlaskutuksen pelleilyä. Aika halpakin pentele vielä. Pieni bolleke (eli 25cl De Koeninck, jos ei vielä ole selvä) oli vain 3,50€. Itse otin hanassa lymyilleen vihreän Chimayn, vaikka ei kyllä ollut sisäänmennessä ajatus ottaa kymmenprosenttista. 150 vuotisjuhliin 2012 tehty 10% erikoischimay on saanut jatkaa juhlien jälkeenkin tarjonnassa, mutta en uskonut sitä hanassa koskaan tapaavani, niin pakko kai se oli. 't Waagstuk olikin kai ainoa tai ainakin yksi harvoista, joissa sitä hanasta saa. Tai niin mainostettiin, en ole vahvistanut tätä. Tuhti, mutta raikas vaalea belgi ei pettänyt. Erinomainen siemailtava, hanaoluen tuoreus kukkeasti esillä. Otin kaveriksi Chimayn juustoa, joka tarjottiin jo tuttuun tapaan timmin sinapin kera.

Sisällä oli mukavaa, kunnes paikalle saapui luokallinen opiskelijoita professorinsa kanssa huutamaan, jolloin vetäydyin pihalle tihkuun katselemaan kankaalle heijastettua futispeliä. Innostun ottamaan vielä de Koekedam -saisonin (33cl 4,90€), josta ei valittamista. Kaiken kaikkiaan 't Waagstukia voi vahvasti suositella, olisi jopa ykkössuositukseni kaupungissa, jos...

...en olisi koskaan hotelliin kävellessä päätynyt hortoilemaan De Ware Jakob -nimisen kapakin ohi. Cafe Pardafin korttelin toisella puolella oleva kuppila ei ole belgikapakan olutnäkökulmasta mikään ihmeellinen, mutta hyvää perusbelgivalikoimaa on kuitenkin ihan runsaasti. Internet väittää sataa olutta. Hiton mukava pieni paikka, jossa istuessa soi lempeä kantri. Ei televisiota, ei älämölöä, kevyttä puheensorinaa ja hyvää kaljaa vain. Paikallisen Antwerpse Brouw Compagnie -panimon hyvin keskinkertainen olut ei haitannut tunnelmaa yhtään. Punaiset duvelkyltit värjäsivät hämärää kapakkaa ja mietin, että miksi aina se paras paikka löytyy viimeiseksi. Johtuuko se huonosta tuurista, vai siitä että on lähdössä vai siitä, että on jo käynyt muutamassa, joten on lempeän vastaanottavaisella tuulella. Tiedä en, mutta "kunnon jaakopista" jäi hyvä mieli. Sinne mieli halajaa kun takaisin Suomeen pääsee.

Seuraavana päivänä Gentiin. Siitä voitte lukaista Juomapostista.

*Tai vieroksun, paitsi jos laji on jotenkin vähän erikoinen, jota pelatessa voi juoda kaljaa ja sitä harrastaa vain erikoisuudentavoittelijat tai englantilaiset kuten snooker tai bowls. Olympialaisten parasta settiä oli 7-rugby, koskimelonta ja jousiammunta. 

**Noh, hirttolava(t) on kai oikeasti poistettu alueelta yli sata vuotta ennen panimon perustamista.