Paul Jennings - The Local: A history of the English pub
The History Press, 2007/2021, 288pp.
Luin joku vuosi sitten Boak & Bailey -parivaljakon historian englantilaisten pubien kehityksestä 1900-luvulla. Vuosisatarajauksen takia siitä jäi kuitenkin uupumaan tietty olennainen asia: Miksi juuri 1800-luvun viktoriaaniseen tyylin sisustettu pubi on sellaisen perinteisen englantilaisen pubin perikuva?
Paul Jenningsin The Local katsoo pubeja vähän laajemmalla aikaskaalalla ja tuohonkin löytyy jonkinlainen vastaus. Jennings on englannin juomakulttuuriin erikoistunut historioitsija ja The Local on populaarimpi katsaus aiheeseen. Vaikka suurin fokus on aidon pubin syntyvuosissa 1800-luvulla ja sen kehityksessä sen jälkeen, historia aloitetaan The Localissa jo muutamaa vuosisataa aiemmin. Kirja on alunperin julkaistu 2007, mutta tähän kolmanteen 2021 vuoden laitokseen on tehty muutamia täydennyksiä alkuperäisen päälle.
Jennings on tosiaan ihan akateeminen historioitsija, mikä ikävä kyllä näkyy myös kirjassa. Se kun ei ole kaikilta hetkiltään mitään ihan viihteellisintä lukemista. Välillä luetellaan kyllästymiseen asti asioita, joita Jennings on kaivellut arkistoista. Että kuinka monta pubia tuli sinne ja tänne ja tässä kaikki ammatit, joista pubin pitäjiksi on ryhdytty. Toisaalla sitten puidaan erilaisten vuosien varrella säädettyjen alkoholi- ja anniskelulakien vaikutuksia. Kyllähän kovat faktat kuvan antavat kehityksestä, mutta tarinallisempi kirjoittaja olisi ehkä asetellut ne vähän mukavammin sulatettavaan muotoon. Päästessään pubien asiakaskuntien kuvaamiseen meno vähän kevenee, mutta isolta osin The Local on suorastaan puisevaa kamaa.
Erityisesti Jennings on tutkinut Pohjois-Englannin Bradfordin alueen historiaa, jonka huomaa kirjassa, sillä Bradfordiin viitataan jatkuvasti, mitä sen koko ei antaisi olettaa. Teollistumisen aikana valtavasti kasvanut Bradford varmaan toimiikin aika hyvänä esimerkkinä koko Englannin kehityksestä samoihin aikoihin, niin mikäpä siinä.
Pieneen pakettiin varsin kattava historia sinänsä ja hyvin lähteistetty. Kyllä siitä hyvin toisaalta oppii pubin kehityksen kaaren ja toisaalta rapisee aika paljon luuloja pois kaikkien niiden "keskiaikaisten" pubien puheista, mitä markkinoinnissa näkee. Kuten vähän kaikki iso ja hieno Isossa-Britanniassa, myös pubi on viktoriaanisen suurvalta-ajan peruja.
Ihan mielenkiintoisia pikkufaktoideja kirjasta irtoaa myös. Itselleni esimerkiksi englantilaiseen pubiin on aina kuulunut hyvin olennaisena osana pubiruoka ja jotenkin oletin sen tarjoamisen olevan vanhaakin perua, mutta sehän onkin aika uusi keksintö, vasta oikeastaan 1970-80-luvuilta eteenpäin yleistynyt käytäntö.
Jos on pubien historiasta kiinnostunut, niin kovan faktan puolesta hyvä kirjahan tämä on, mutta mitään hilpeää iltalukemista ei kannata odotella. Raskaahko kirja, mutta mikään tiiliskivi tämä ei kuitenkaan ole: alle kolmesataa sivua, joista niistäkin viisikymmentä on lähdeluetteloa.
---
Niin se vastaus, että miksi viktoriaaninen tyyli on the pubityyli? No, vaikka Iso-Britannia on täynnä pubeja, jotka mainostavat olevansa satojen ja taas satojen vuosien takaa, niin varsinainen pubi on oikeastaan vasta syntynyt viktoriaanisena aikana. Sitä ennen oli oluttupia (alehouse), tavernoja (tavern) ja majataloja (inn). Samalla kaupungeissa nousivat giniä tarjoilleet ginijuottolat, joista myöhemmin rakennettiin hyvin (aikaisekseen) moderneja ja näyttäviä gin palaceja.
Näistä muodostui public house -kapakoita, jotka olivat yhä useammin nimenomaan juomien tarjoiluun tarkoitettuja rakennuksia, etenkin kun rautatien tulo typisti majoitustarpeet majataloista. Eli erilaiset kapakit tavallaan pikkuhiljaa muuttuivat public houseiksi*, joita samalla alettiin kutsua lyhennetysti pubeiksi, kunnes siitä tuli ihan virallisessakin kielenkäytössä käytetty termi ja yleisesti tarkoittamaan paikkaa jossa pystyi nauttimaan alkoholia. Pubien nimissä tavernat ja majatalot tietysti elävät vieläkin.
Ja kun pubeja kerran perustettiin valtavat määrät juuri 1800-luvulla, tuli gin palace -tyylin maustamasta viktoriaanisesta mallista tavallaan pubin arkkityyppi. "Klassinen pubi"-tyyli pysyi aika homogeenisenä lähikorttelin paikallispubina miltei koko 1900-luvun. Monenlaista uudenkinlaista paikkaa, kuten "parannettuja pubeja" yritettiin, mutta valtavirtaa niistä ei tullut.
Tilanne muuttui sitten 1900-luvun lopulla kun muitakin juomapaikkoja ilmaantui yökerhoina, ravintoloina, klubeina ja sen sellaisina ja samaan aikaan kuluttajat muuttivat yhä enenevissä määrin nukkumalähiöihin kaupunkien keskustoista ja asiakaskunta laajeni vain työssäkäyvistä miehistä niin naisiin, nuoriin kuin perheisiinkin. Kaiken sen myötä pubit myös pirstaloituivat monen näköisiksi. Kuten jokainen vähänkin useammassa pubissa Englannissa käynyt tietää, niissä on nykyään paljon enemmän variaatiota kuin muualle maailmaan tehdyissä "aito englantilainen pubi" -teemakapakoissa, jotka noudattalevat sitä klassista tyyliä. "Pub" on ehkä suomalaiselle britti- tai irkkupubi, mutta britille se on melkeinpä mikä vain baari.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.