Arvioijasta on hyvä tietää jotain taustoja, jotta tietäisi miten maut osuvat kohdalleen. Olen suurin piirtein vuodesta 2004 olutta aktiivisesti harrastanut mies, blogia olen pitänyt vuoden 2012 alusta. Olin maistanut 2015 keväällä reilun parisen tuhatta erilaista olutta, kun lopetin laskemisen*. Teen myös kotiolutta harvakseltaan, milloin aikataulu antaa myöten. Olen myös 2018 alkaen BJCP:n kokeen läpäistyäni "sertifioitu" oluttuomari.
Nykyään kirjoitan myös Olutpostiin, mutta Tuopillinen on puhtaasti harrastusprojekti (ensisijassa kirjallinen sellainen), enkä ole minkään sortin panimo-, ravintola- tai media-alan ammattilainen tai yritä sellaista esittää. (Harrastuneen) kuluttajan horinoita puhtaasti rakkaudesta lajiin siis. Tällä ei myöskään tienaa pennin jeniä, joten mikään purjeveneen hankinta ei blogin kirjoituksista ole kiinni. Näyteoluita ja sellaista tulee toki joskus, jos panimot ottavat asioikseen lähettää. Peruslinjauksena en yleensä pyydä mitään erikseen, mutta en kieltäydy jos tarjotaan. Pointti kuitenkin on, että en tee tätä missään erityisessä hyöty- tai ansaitsemismielessä.
Juon oluet festareita ja maistinkeja ja Alkon pruuveja tms. lukuunottamatta yleensä kokonaisina. Olut kun on tehty pääasiassa juomaksi, ei "maistoksi". Pieni iloinen hiprakka voi kuulua oluenjuonnissa positiivisesti asiaan, onhan kyseessä alkoholijuoma. Blogiin en silloin yleensä kirjoita kuitenkaan.
Pidän lähes kaikenlaisista oluista, mutta jotkut ovat tietenkin lähempänä sydäntä kuin toiset.
Olen aika anglofiili ja monet lempioluistani löytyvätkin briteistä. Pidän toffeisista bittereistä, irkkuredeistä, skottialeista ja barley wineistä. Fuller's ESB on ikuinen suosikki, Theakstonin Old Peculier myös. Porterit ja stoutit nautin mielummin pyöreinä ja tuhteina mallastyynyinä, kuin ohuina paahteina.
Muuten arvostan eritoten baijerilaista lageria ja aromikasta itärannikon IPAa, hamuan belgialaisia hapanoluita ja rakastan saisoneita. Orvalilla saa minut aina paikalle ja hellesini nautin mieluiten litran annoksina. En ole belgeihin niin hullaantunut kuin monet, mutten saa niistä näppylöitäkään.
Jos jostain en oluessa pidä, niin banaaniset hiivaesterit eivät usein ole mieleeni (joskus se tosin yllättää ja toimii). Niinpä en ole erityisen kova banaanisen hefe-weizenin ystävä ja isänmaan petturina sahdista en useimmin välitä lainkaan, vaikka olen sellaistakin sahtia juonut, josta olen tykännyt.
Modernissa craft-meiningissä arvostan luovaa hulluutta ja ennakkoluulottomuutta, mutta myös vankkaa ammattitaitoa ja tietämystä siellä pohjalla. Hill Farmsteadin panimomestaria vapaasti lainatakseni: "Opettele ensin panemaan hyvä stout, ennen kuin teet chili-suklaa-stoutin."
Arvioin oluet lähtökohtaisesti tyylin mukaan. Joskus on toki oluita, jotka eivät oikein asetu kauniisti mihinkään tyyliin ja silloin tulkinta on asteen luovempaa. Hinta/laatu-suhdetta en yleensä ota huomioon, ellei se ole erityisen halpa tai erityisen räävittömän hintainen. Kaikki poikkeukset pyrin mainitsemaan kyllä tekstissä. En myöskään arvioi mitenkään hampaat irvessä.
Pisteistä olen luopunut viime aikoina, etenkin kun arviot ovat vähentyneet.
*Sellaista 300-400 uuden oluen vuositahtia se on ollut viime vuosina, jos haluaa laskea ajankohtaan X.
Nykyään kirjoitan myös Olutpostiin, mutta Tuopillinen on puhtaasti harrastusprojekti (ensisijassa kirjallinen sellainen), enkä ole minkään sortin panimo-, ravintola- tai media-alan ammattilainen tai yritä sellaista esittää. (Harrastuneen) kuluttajan horinoita puhtaasti rakkaudesta lajiin siis. Tällä ei myöskään tienaa pennin jeniä, joten mikään purjeveneen hankinta ei blogin kirjoituksista ole kiinni. Näyteoluita ja sellaista tulee toki joskus, jos panimot ottavat asioikseen lähettää. Peruslinjauksena en yleensä pyydä mitään erikseen, mutta en kieltäydy jos tarjotaan. Pointti kuitenkin on, että en tee tätä missään erityisessä hyöty- tai ansaitsemismielessä.
Juon oluet festareita ja maistinkeja ja Alkon pruuveja tms. lukuunottamatta yleensä kokonaisina. Olut kun on tehty pääasiassa juomaksi, ei "maistoksi". Pieni iloinen hiprakka voi kuulua oluenjuonnissa positiivisesti asiaan, onhan kyseessä alkoholijuoma. Blogiin en silloin yleensä kirjoita kuitenkaan.
Pidän lähes kaikenlaisista oluista, mutta jotkut ovat tietenkin lähempänä sydäntä kuin toiset.
Olen aika anglofiili ja monet lempioluistani löytyvätkin briteistä. Pidän toffeisista bittereistä, irkkuredeistä, skottialeista ja barley wineistä. Fuller's ESB on ikuinen suosikki, Theakstonin Old Peculier myös. Porterit ja stoutit nautin mielummin pyöreinä ja tuhteina mallastyynyinä, kuin ohuina paahteina.
Muuten arvostan eritoten baijerilaista lageria ja aromikasta itärannikon IPAa, hamuan belgialaisia hapanoluita ja rakastan saisoneita. Orvalilla saa minut aina paikalle ja hellesini nautin mieluiten litran annoksina. En ole belgeihin niin hullaantunut kuin monet, mutten saa niistä näppylöitäkään.
Jos jostain en oluessa pidä, niin banaaniset hiivaesterit eivät usein ole mieleeni (joskus se tosin yllättää ja toimii). Niinpä en ole erityisen kova banaanisen hefe-weizenin ystävä ja isänmaan petturina sahdista en useimmin välitä lainkaan, vaikka olen sellaistakin sahtia juonut, josta olen tykännyt.
Modernissa craft-meiningissä arvostan luovaa hulluutta ja ennakkoluulottomuutta, mutta myös vankkaa ammattitaitoa ja tietämystä siellä pohjalla. Hill Farmsteadin panimomestaria vapaasti lainatakseni: "Opettele ensin panemaan hyvä stout, ennen kuin teet chili-suklaa-stoutin."
Arvioin oluet lähtökohtaisesti tyylin mukaan. Joskus on toki oluita, jotka eivät oikein asetu kauniisti mihinkään tyyliin ja silloin tulkinta on asteen luovempaa. Hinta/laatu-suhdetta en yleensä ota huomioon, ellei se ole erityisen halpa tai erityisen räävittömän hintainen. Kaikki poikkeukset pyrin mainitsemaan kyllä tekstissä. En myöskään arvioi mitenkään hampaat irvessä.
Pisteistä olen luopunut viime aikoina, etenkin kun arviot ovat vähentyneet.
*Sellaista 300-400 uuden oluen vuositahtia se on ollut viime vuosina, jos haluaa laskea ajankohtaan X.
Kommentit
Lähetä kommentti
Jos odotat jonkinlaista vastausta, älä ole vässykkä vaan käytä nimeäsi.